Rakastan

Rakastan istua illalla yksin kotona.
Tai en välttämättä yksin, vaan kaksi niin että tyttö on jo nukkumassa.
Mutta tavallaan yksin. Ainoana valveilla.
Kun mies on yön töissä ja tyttö nukkuu. Saan olla hetken ihan itsekseni. Tehdä mitä haluan.
Tarvitsen omaa aikaa. Tarvitsen sitä aikaa olla yksin "kotona".
Nautin näistä illoista kun mies on yön töissä.
Saan katsella yksikseni telkkaria tai olla netissä.
Lukea kirjaa ja juoda kahvia.
Ihan mitä vain. Ilman että kukaan puhuu minulle mitään.

Rakastan villasukkia.
Villasukkia löytyy kaapista ihan kaiken värisiä ja kuvioisia. Pitkä-ja lyhytvartisia.
Käytän aina villasukkia. Kesälläkin.
Nukkumista en voisi kuvitellakaan paljain jaloin.
Rakastan villasukkiani vieläkin enemmän siitä syystä, että ne ovat äitini tekemiä.

Rakastan yötyön jälkeistä unta.
Sitä kun yövuoron jälkeen kävelee kotiin ja näkee ihmisten kiiruhtavan töihin. Tietää, että itsellä on työvuoro takana ja pääsee ihan pian nukkumaan.
Sitä kun tulee tyhjään kotiin ja aamupalan syötytään saa käydä tyhjään sänkyyn nukkumaan.
Mikään ei häiritse sitä unta. Ei pihalta kantautuva melu. Ei auringonpaiste (meillä on makuuhuoneessa valkoiset verhot).
Sitä kun saa rojahtaa sänkyyn ja tuoksutella hetken lakanoista miehen ja lapsen unisia tuoksuja.
Ja uni tulee heti.
Ja se yövuoron jälkeinen uni on parasta mitä on!

Rakastan tuoksuja.
Puhtaiden lakanoiden tuoksua. Puhtaan kodin tuoksua.
Tuoreen leivän tuoksua. Raikkaan kesäaamun tuoksua.
Kahvin tuoksua. Saunavihdan tuoksua....
Mutta kaiken eniten rakastan pienen Pipan tuoksua. Sitä tuoksua mikä tytön huoneessa leijuu.
Sitä tuoksua mikä on aina tytön nukkuessa voimakkaimillaan.
Sitä ihanaa tuoksua, mitä pitää aina monta kertaa tytön nukahdettua käydä nuuskuttelemassa.
Tuoksua, minkä haluaisin pullottaa ja aina ikävän tullen suihkauttaa ylleni.