24

 

Oikein hyvää joulua kaikille!

23

Eilen vietettiin vielä viimeiset pikkujoulut.

Kahden ystäväperheen kanssa.

Ystävien lapset saivat meiltä pienet paketit; vauva sai virkatun pallon ja 2-vuotias leikkiruokia.

Kotona kuusi on vielä pystyssä.

Tosin ainakin viisi palloa ja yksi kynttilä on mennyt rikki.

Nyt lähes kaikki koristeet on nostettu lähelle latvaa.

Neulaset varisevat. Saa nähdä kuinka kauan kuusi pysyy sisällä.

Tunnelma on melko odottava.

Ainakin tuolla 5-vuotiaalla.

Nyt nukkuu sängyssään tonttulakki päässä ja joulupukki pehmolelu kainalossa.

Huomenna se on. Jouluaatto!

22

Eilen käytiin kuusiostoksilla.

Tytöllä oli ehdot kuuselle; "sellainen äidin kokoinen ja vihreä. Ei mikään punainen!"

Tuli sitten vähän äitiä isompi, mutta vihreä kuusi. Kelpasi.

Aamulla joulukalenterista tuli uusi kuusenkoriste.

Tänä vuonna pieni lintu.

Merkkinä, että tämä oli se päivä.

Se mitä on odotettu koko joulukuu.

Tyttö koristelikin kuusen taas melkoisella innolla.

Luikautti pariin kertaan joulupuu on rakennettu koristeluita tehdessään.

Ja hetkeäkään ei ollut hiljaa.

Poika suhtautui koristeluihin vähän maltillisemmin.

Ihme kyllä!

Koristeita ihaili ja hipelöi. 

Vain pari kertaa kävi kuuseen kiinni ja irrotti jo tytön vaivalla kiinnittämät koristeet.

Odotin, että kuusi olisi jo vähintäänkin muutamaan kertaan kaatunut ensimmäisen päivän aikana.

Mutta toisaalta, ei me ihan kauheasti tänään ehditty kotona aikaa viettämäänkään.

On se hieno.

Vaikka muutaman kerran olen jo mielessäni kironnut tuota varisevien neulasten määrää.

21

Poika itki perääni.

Tyttö lohdutti; "ei äiti noin söpöä poika hylkää. Ei äiti koskaan hylkää."

"Ei äiti hylkää. Ei noin söpöä poikaa eikä noin söpöä tyttökään!" vastasin.

"Eikä noin ihanaa miestäkään" lisäsi tyttö vielä.

Ei niin. Ei äiti hylkää noin ihanaa miestäkään.

Huomenna on joulun ehkä jopa paras päivä.

Silloin koristellaan kuusi.

Lasten ilo on suurimillaan ja kotiin tulee joulu.

20

Poika putosi syöttötuolista.

Tai kaatui syöttötuolin kanssa sinne kiivetessään.

Sai kunnollisen mustan silmän.

"Kyllä ne Tarzanitkin joskus puista putoavat" lohdutti mies.

Sitä se on. Meidän pieni Tarzan.

19

Oltiin lauantai mummun ja papan luona.

Tyttö istui mummun kainalossa sohvalla.  
Miettivät millä kirjaimella mikäkin sana alkaa.

Sitten keksivät sanoja, jotka alkoivat ihan väärillä kirjaimilla. Hassuja sanoja.
Ja nauroivat niin että vedet tulivat silmistä.

Kun me emme mummun kanssa nauraneet tarpeeksi tytön keksimälle vitsille, tyttö meni papan luokse. 

Ja pappa onneksi ymmärsi nauraa tarpeeksi.

Olivat papan kanssa toisessa huoneessa ja tyttö ehdotti että keksisivät yhdessä tarinan.

Cowboysta ja prinsessasta. 
Kumpikin keksi pätkän tarinaa, muutaman lauseen kerrallaan. Aina vuorotellen.
Ja me kuuntelimme toisessa huonessa salaa.

Sunnuntaina tyttö meni kylään mummin ja ukin luo.

Leikkivät mummin kanssa paperinukeilla ja kävivät pitkiä keskusteluja.

Ukki oli ostanut tytölle oman kaulimen ja piparitaikinaa.

Leipoivat yhdessä pipareita. Ja katselivat kaukoputkella.

Toivat piparitaikinaa tuliaisiksi myös pojalle. Tosin se taikina taisi mennä kaikki lopulta tytön mahaan.

Meillä on onnea, kun lapsilla on neljää upeaa isovanhempaa.

18

Tytöllä oli eilen kerhon joulujuhla.

Tyttöä jännitti omien sanojensa mukaan hirvittävästi.

Esitykset menivät hienosti ja juhlissa oli tytön mukaan huippu kivaa.

Joulukuvaelmasta en tunnistanut tyttöä.

Sattuneesta syystä (mies oli myöhään töissä eikä päässyt ollenkaan osallistumaan juhlaan) jouduin koko kuvaelman ajan juoksemaan pojan perässä, eikä näytelmän seuraamisesta tullut oikein mitään.

Kotona kysyin tytöltä mitä hän kuvaelmassa esitti.

"Jotain paimenta" vastasi tyttö selvästi pettyneenä.

"Etkö olisi sitten halunnut olla paimen?"

"No en!"

"No mikä olisit sitten halunnut olla?

"Enkeli"

"No ehkä ensi kerralla sitten. Aina ei niitä halutuimpia rooleja riitä kaikille. 

Ja kyllä paimenellakin oli tärkeä rooli."

"Mutta meiltä kysyttiin mitä haluamme esittää, ja minä vastasin vahingossa että paimen! 

Vaikka en edes halunnut olla paimen! Vastasin sen ihan vahingossa"

"Ensi kerralla sanon kyllä että haluan olla enkeli!"

Voi mikä suuri pettymys pienelle prinsessalle. Kun joutui olemaan joku paimen. Ja vielä vähän omasta syystään.

17

Olin vielä hereillä, kun se heräsi.

Se tepsutteli unisena olohuoneeseen.

Silmät olivat unesta turvonneet, valo häikäisi.

Se nosti kätensä ylös ja pyysi päästä syliin.

Se tuoksui ihan unelle.

Vein pienen takaisin omaan sänkyynsä, kun oltiin ensin tarpeeksi halattu.
Se alkoi itkeä, mutta rauhoittui kun huomasi minun jäävän viereen.
Peittelin pojan ja silittelin pientä selkää.
Poika myttäsi uniharsoja käsissään.
Vilkuili vähän väliä olenko vielä vierellä.
Varmisteli.

Katselin pientä unista poikaa.
Kuinka hän rauhoittui ja pian nukahti.

Hän oli niin pieni. Ja kaunis.

Ihana rakas poikani.

Mietin kuinka onnellinen olen.
Kun olen äiti.
Tuollaiselle pojalle.
Ja sellaiselle tytölle.

Ja kuinka onnekas olen, kun saan olla juuri tässä.
Juuri nyt.
Silittämässä sitä pientä selkää.
Turvana.

16

(Raivo "tuhmailemassa" piilossa lipaston takana)

Raivo oli vessassa ja sai vessanpytyn kannen auki kaikista viritelmistä huolimatta.

Näki isänsä eteisen toisessa päässä ja kuuli kiellot.

Laittoi kiireesti kätensä vessanpyttyyn ja lutrasi vettä raivokkaasti.

Juuri kun isä ehti vessan ovelle aikeinaan poistaa poika kielletystä, 

Raivo laittoi itse pytyn kannen kiinni, nousi jakkaralle lavuaarin viereen 

ja ojensi kätensä vesihanan alle.

Tämä ei arvatenkaan ollut ihan ensimmäinen kerta.

15

Se suuttui kun ei saanut haluamaansa siskon käsistä.

Ja tavarat lensivät.

Ääni muuttui kimeäksi ja kasvot punaisiksi.

Pian se suuttui ankalle, joka ei kulkenutkaan perässä tavallista naksuttavaa ääntä pitäen.

Alkoi huutaa ja siirtyi samalla muutaman askeleen sivulle.
Peilin eteen.

Jäi katsomaan itseään peilistä.

Sitä punaista kiukkuista poikaa.

Se olikin niin kiinnostavaa, että jatkoi kiukkuamista ihan vain sen vuoksi, että sai katsoa itseään peilistä.

Kiukkuisena. Ja punaisena.

Ja äiti pidätteli naurua vieressä.
Pieni pippurinen poika.

Sitten äiti tuli ja nappasi sen pienen punaisen pojan syliinsä.
Kutitti vähän kainalosta, suukotti otsalle ja alkoi tanssimaan.
Poika sylissään.
Eikä poika ollut enää kiukkuinen. Saati punainen.

14

Kyllä meilläkin niitä kortteja....

on mietitty ja alettu tekemäänkin.

JO tänään.

Josko huomenna olisivat valmiit.

Ja lähtisivät ajoissa postiin.

Mitään materiaaleja en kortteihin ole muistanut/ehtinyt/jaksanut ostaa.

Joten niillä mennään mitä kotoa löytyy.

Kaipa näistä jotain syntyy.

Kyllä minä sitten ensi jouluna olen ajoissa liikkeellä enkä jätä mitään viime tippaan!

13

"Äiti saanko laittaa tänään kerhoon balettipuvun ja balettitossut?!"

"Edes tämän yhden kerran?"

"Laitan alle sukkahousut ja paidan. Ei tule kylmä."

"Äiti tämän yhden kerran vaan!"

"Lupan siivota huoneeni joka päivä!"

"Ihan varmasti."

"Äiti kiltti."

"Pliis."

Ja niin tuo sitten meni.

Kerhoon balettipuvussaan.

Olihan se aikamoisen suloinen (ja iloinen) näky siellä muiden joukossa.

Keltaisessa puvussaan.

10, 11 ja 12

Mentiin naimisiin.

Salaa. 

Paikalla vain me ja lapset.

Seuraavana päivänä pidettiin yllätysjuhlat sukulaisille ja illalla vielä ystäville.

Ihan kaikille (=mummuille) juhlien todellinen luonne ei tullut yllätyksenä. Tyttö kun ei malttanut olla ihan pikkuisen paljastamatta suurta salaisuutta.

Ystävät sen sijaan eivät osanneet aavistaa mitään.

Mukavat juhlat olivat. Vaikka vähän erilaiset.

Tyttö oli niin kaunis. Ja poikakin komea. Kauluspaita ja kravatti päällä ja geeliä tukassa!

Lapset olivat yökylässä. Poika ensimmäistä kertaa.

Ihan hyvin meni, vaikka äitiä hiukan pelottikin.

Jossain vaiheessa yötä poika tosin valtasi ison sängyn makaamalla siellä poikittain. 

Ja mummu joutui tekemään peitoista tiukan paketin ympärilleen kun poika niin kuumeisesti etsi "titiä" mummun yöpaidan sisältä.

Me miehen kanssa kävimme syömässä ravintolassa jossa tapasimme. Jossa olimme työkavereita.
Tai emme siinä ihan samassa, koska se ei ole tällä hetkellä auki. Mutta saman ketjun paikassa kuitenkin.
Illalla menimme ystävien kanssa baariin, jossa kävimme aina silloin melkein kymmenen vuotta sitten.
Paikka oli muuttunut ja ihmiset nuorentuneet.
Mutta mukavia muistoja tuli mieleen.

(Kuvia ei juhlista valitettavasti ole laittaa kun jostain syystä en kamaraan juuri ehtinyt tarttumaan)

9

Toisinaan on tuntuu, kuin varpaat eivät koskisi maahan ollenkaan.

Kuin leijailisi ilmassa.

Hymyilyttää.

Ja on onnellinen.

Silloin saattaa nähdä sydämiä joka paikassa.

Viime aikoina on ollut sellainen olo.

Oikein hyvä.

Lämmin ja kiitollinen.

Huomennakin on onnellinen päivä.

Ja ylihuomenna.

8

Ulkona se lähti traktorin perään.

Katsoi lumoutuneena.

"töötti, töötti"

Ei suostunut liikahtamaankaan.

Ennenkuin traktori lähti poispäin. Ja hävisi näköpiiristä.

Silloin poikakin lähti. Traktorin perään.

"töötti, töötti"

On se. Poika. Samanlainen kuin muutkin.

Kiinnostunut pienestä asti "poikien jutuista".

Eikä varmasti olla tuupattu sinne suuntaan. Ei ainakaan suuresti.

Ei olisi siskonsa saman ikäisenä katsonut kahta kertaa ohi ajavaa traktoria. Tai autoa. 

Tai mitään muitakaan koneita.

Tai olisi ehkä karkuun juossut.

Vaikka oli se kyllä kovin kiinnostunut moottoripyöristä!

On se ihana seurata pienen pojankin kehitystä. 

Kun on viimeiset viisi vuotta seurannut oikein tyttömäisen tytön kehitystä.

Niin erilaisia ovat.

Tytöt ja pojat. Noin yleistetysti. Ainakin meillä tuntuisivat olevan.

Mutta mikä johtuu sukupuolten eroista ja mikä luonteiden. 

Temperamentista.

Siinäkin ovat niin erilaisia.

Ihania. Omiaan.

7

Jaa miksi vaatteet riisutaan ennen syömistä?!