6

Itsenäisyyspäivän perinteisiini on aina kuulunut linnanjuhlien katselu.

Pukujen ihailu. Arvostelukin.

Miehestä en ole koskaan seuraa saanut. Ei tuo ole jaksanut niistä kiinnostua.

Tänään sain tytön seurakseni.

"Tuo on kaunis puku!"

"Tuokin on kaunis puku"

"Onpa tuo violetti ihana puku!"

"Tuon mummon puku on aika kaunis"

"Joko nuo vieraat kohta loppuvat?"

"Olisit äiti itsekin mennyt tuonne juhliin. Sitten voisin katsella sinua telkkarista."

"Tykkään kaikista kauniista puvuista"

"Kuinka paljon noita vieraita oikein tulee?"

"Tuo kimaltava puku on kaunis"

"Harmi kun sinua äiti ei kutsuttu juhliin"

"Onko noita vieraita ainakin sata? Kuinka ne kaikki mahtuvat sisälle linnaan?"

"Eikö presidentti sitten tunne sinua?"

"Tykkään kaikista kauniista puvuista"

"Tuo valkoinen on kaunis. Se on kuin häämekko"

"Minä pukisin tuollaisen mekon päälleni. Tuollaisen joka näyttää häämekolta."

"Harmi kun sinä et äiti ole tuolla."

"Jos sinut olisi kutsuttu, olisit varmasti kaikista kaunein"

"Jos sinut olisi kutsuttu, olisinko saanut tulla sinne kanssasi?"

"Tuo on kaunis puku"

"Ja tuokin on kaunis puku"

"Tuolla on kanis kampaus"

"Ja kaunis puku"

Katseli ehkä viisitoista minuuttia. Eikä ollut hetkeäkään hiljaa. Jokainen puku oli kaunis.

Kaunein taisi tytön mielestä olla Laura Lepistön puku.

Itse en suosikkiani osaa vielä sanoa.