Hetkiä

(Kuvia, jotka ei liity tekstiin ollenkaan...)

Poika istuu syöttötuolissa.
Taputtaa käsillään pöytää. Nauraa.
On niin pieni. Mies siinä pöydän päässä. Omalla paikallaan.
Niin hellyttävä. Tekisi mieli kaapata hänet syliin ja rutistaa oikein kovaa.

Poika istuu jämäkästi. Välillä potkii ja hytkyy.
Syö maissinaksuja. Kuuluu vain tyytyväinen ruoskutus.
Kädet ovat naksuista aivan tahmaiset. Samoin kasvot.
Kädessä on vielä pieni pala naksua. Se on ihan pieni ja tiiviisti nyrkin sisällä.
Poika on keskittynyt. Yrittää saada naksusta vielä palan suuhunsa.
Ottaa naksun toiseen käteensä ja se putoaa maahan.
Poika katsoo hetken perään.

Katsoo muita pöydän ääressä olevia.
Nauraa ja alkaa jutella.
Taputtaa käsillään pöytää.
Potkii jaloillaan ja hytkyttelee itseään tuolissa ylös ja alas.

On niin pieni siinä tuolissa.
On niin ihanan pieni vielä!



Tyttö on sängyssään.
Iltasatu on jo luettu ja hyvätyöt toivotettu.
Tyttö on käynyt avaamassa huoneensa oven ja on jättänyt sen raolleen.
On turvallisempi olo. Kun kuulee meidän äänet.
Istun olohuoneessa ja kuuntelen tytön huoneesta kantautuvaa iloista juttelua.

Menen kurkistamaan oven raosta. Tyttö ei huomaa minua.
Tyttö leikkii unileluillaan. Makoilee peiton alla ja leikkii. Iloisena, mutta jo kovin unisena.
Jään siihen ovenrakoon seuraamaan. En malta lähteä poiskaan.
Pian tyttö lopettaa leikit.
Katselee kattoon. Pupu kainallossaan.
Rauhoittuu. Mietiskelee.
Tyttö näkee minut ja hänen kasvoilleen tulee onnellinen hymy.
Halataan ja suukotellaan.
Äidin ihana, ihana tyttö!
Kun lähden, tyttö huutaa vielä perääni "hyvää yötä, kauniita unia, nuku hyvin!"


Kaksi hetkeä eiliseltä. Kaksi hetkeä jolloin katselin lapsiani niin onnellisena ja ylpeänä.
Hetkiä jolloin olin pakahtua.
Vastaavia hetkiä oli eilen monta.
Mutta niin oli myös niitä toisenlaisia.

Olo on ollut viime päivinä jotenkin haikea.
Surumielinen.
En tiedä miksi.

Tyttöjen päivä

Pojalla on viimeinkin puskenut läpi se ensimmäisen hammas.
Toinen tekee ihan juuri saman.
Itse asiassa melkein koko alaien on turvonnut ja ihan kuin kaksi muutakin hammasta kuultaisi jo läpi.
Ylähampaiden tilasta en edes tiedä.

Poika on ollut siis kiukkuinen. Ei kipeä vaan lähinnä "vihainen" viime päivät.
Muutenkin on ollut viimeisen pari viikkoa erityisen riippuvainen äidistä. Sylistä ja tissistä.
Ollut kovassa yskässä.
Heräillyt tunnin välein yöllä.
Joten äiti on ollut vähän väsynyt.

Tyttö on jäänyt hirvittävän vähälle huomiolle.

Lauantaina sitten vietimme tyttöjen päivää.
Olimme jo etukäteen suunnitelleet mitä silloin tekisimme.
Kotoa emme voineet kovin kauaksi lähteä. Erään tissitakiaisen takia, mutta löytyyhän sitä kivaa puuhaa kotoakin.

Tyttö odotti innoissaan tyttöjen päivää.
Puhui siitä kaikille. Kertoi mitä silloin tekisimme.

Edellisenä iltana ei meinannut enää malttaa odottaa.
Tyttöjen päivän aamuna päivävaatteiden pukeminen kesti. Koska tyttö ei tiennyt mitä tyttöjen päivänä pitää päälleen pukea.

No mitä me sitten teimme.
Me leivoimme aamulla pullia. Ja herkuttelimme niillä.

Me leikimme kotia. Me leikimme aarteen piilotusta. Me piirtelimme. Me leikimme nukkekodilla.

Me vuokrasimme tytön valitseman elokuvan, katselimme sen sohvalla löhöten ja herkuttelimme samalla.

Pulkkamäkeenkin meidän piti mennä, mutta ulkona oli niin kamala pakkanen, että päätimme jäädä vain sisälle.

Ja me leikimme.

Illalla vähän kiukutti, mutta nukkumaan mennessään tyttö kysyi isältään; "voisiko se tyttöjen päivä jatkua huomennakin?!"

Paljon se onnistunut päivä ei vaatinut. Ei mitään ihmeellistä ohjelmaa.
Ainoastaan sen, että äiti oli VAIN tyttöä varten.
Isi hoiti pojan (tissittelyitä lukuunottamatta). Äiti ei siivoillut. Äiti ei laittanut ruokaa. Äiti ei huutanut. Äidin ajatukset eivät harhailleet.
Äiti keskittyi vain tyttöön.

Näitä tyttöjen päiviä pitää olla useammin!

(Näin hellyttäviä käärmepullia tyttö leipoi!)

Tässä hetkessä

Poika on väsynyt.

Nostan pojan sängylle. Poika hihkuu innoissaan. Tietää mitä on saamassa.
Alkaa syödä innokkaasti. Hieroo silmiään pienillä pulleilla käsillään. Nukkumatti on jo ennättänyt heittää unihiekkaa pieniin silmiin.

Poika syö. Hypistelee rintaliivejäni.
Silmät menevät jo kiinni.
Koskettelee pienen pienillä pehmoisilla sormilla kasvojani. Varmistelee, että olen vierellä.
Suukottelen pieniä sormia. Se taitaa kutittaa, sillä poika avaa uniset silmänsä ja nauraa.
On niin hellyttävä. Tekisi mieli rutistaa.

Poika jatkaa syömistä ja laittaa silmänsä kiinni.
Nukahtaa.
Annan pienen vielä syödä uneen.
Silittelen hentoista tukkaa.
Äidin pieni. Niin ihana rakas.

Pitää vielä pienillä käsillään rintaliiveistäni kiinni.
En tohtisi lähteä pois.

Katselen tuota kaunista pientä olentoa.
Voisiko aika pysähtyä hetkeksi tähän.
Ihan vain pikkuiseksi hetkeksi.

Aika juoksee niin lujaa. Enkä tunnu pysyvän perässä.

puolivuotiaan elämää

Herään, kun pikku-ukko potkii minua kylkeen.
Kun avaan silmäni näen maailman hyväntuulisimman pojan, joka katsoo minua onnellinen hymy kasvoillaan. Potkii innoissaan ja hihkuu!
"Jee! Äiti on hereillä!"
Touhuilee siskon kanssa sängyllä kun itse vielä torkahtelen jokusen kerran.
Väsyttää, poika kun heräilee taas öisin niin useasti syömään.

Aamupalan ajan (siis minun ja tytön aamupalan) poika leikkii keittiön lattialla leluillaan. Pyörii napansa ympäri. Tutkii lelujaan tarkkaan ja syö niitä antaumuksella.
Lopulta hermostuu kun muistaa, että äidin sylissähän olisi vielä kivempi olla.
Luen lehteä ja juon kahvia.
Vaatii aikamoista taiteilua onnistua siinä ilman, että kahvi on kaatuneena ja lehti märäksi mutusteltuna ja palasiksi revittynä.

Poika innostuu entisestään kun otetaan vaatteet ja vaipat pois. Mikään ei ole ihanampaa kuin nakuna oleminen. Potkii niin, että liikkuu sängyssä taaksepäin.
Touhuilee sängyllä, syö varpaitaan, potkuttelee.
Aamupesutkin ovat vielä ihan kivaa puuhaa. Varsinkin kun näkee vessan peilistä ihanan pojan nauravat kasvot ja äidin myöskin niin "ihanat" kasvot. Suukotellaan siinä peilin edessä hetki.
Vaatteiden päälle pukeminen onkin sitten se tylsä kohta. Silloin täytyy aina ranttaliksi laittaa! Eihän sitä pidä sietää. Nakuna olisi kivempaa.
Sitten taas lattialle reenailemaan. Siskon kanssa on niin hauskaa leikkiä. Sisko on IHANA!

Päiväuniaika alkaa lähestyä.
Mennään pojan kanssa sänkyyn pötköttelemään.
Poika nukahtaa rinnalle. Jätän pojan siihen nukkumaan. Herää kuitenkin jos yritän siirtää hänet omaan sänkyynsä.

Parin tunnin päästä sängystä alkaa kuulua juttelua. Poika on herännyt.
Mennään tytön kanssa katsomaan.
Siellä on erittäin iloinen poika jo masullaan meitä odottamassa.
Hihkuu innoissaan.
Sylitellään pitkästi, ja sitten on taas päästävä touhuilemaan!

Pian on ruoka aika.
Tarjoan pahaa aavistamattomalla pojalle kasvispöperöä.
Poika avaa kaksi kertaa lusikalle suunsa. Sitten alkaa kiemurtelu sylissä.
"Kiitos ruuasta. Se oli nyt tässä."
Saa leikkiä vielä siskonsa kanssa hetken ennen kuin tarjoan sitä parempaa ruokaa.

Lattialla leikkiminen alkaa hermostuttaa. Haluaisi päästä leikkimään siskon leluilla, mutta sisko ei anna.
Nappaan pojan syliini. Sylkytellään ja höpötellään.
Lasken pojan hetkeksi takaisin lattialle. Vessassa käynnin ajaksi.
Poika suuttuu tulisesti. Hän halusi olla nyt sylissä.
Itkee kasvot tulipunaisena. Aluksi ilman ääntä, kunnes muistaa vetää henkeä välissä.
Syliin päästyään itku loppuu samantien. "Pääsinpäs!"

Lähdetään ulos.
Pukeminen on taas kauheinta mitä pieni mies tietää. Etenkin pipojen laittaminen.
Syö tumppunsa märäksi jo ennenkuin päästään edes ulos.
Vaunuihin nukahtaa pienen kärryttelyn jälkeen.

Kotiin tultuamme jatkaa unia vielä sisällä. Vähennän vaan vähän vaatetta, eikä poika huomaa mitään.

Päiväunilta herättyään ilta jatkuu samaa rataa kuin päiväkin.
Lattialla leikkiä, sylittelyä ja tissittelyä. Sylissä hyppimistä, lattialla sätkimistä, koko ajan liikkeessä olemista. Siskon ihastelua, nauramista, kiljumista. Kaiken käden ulottuvilla olevan syömistä ja litra tolkulla kuolaamista.
Toisinaan päiviin kuuluu kyläilyä. Siitä poika pitää. Uteliaalle pojalle se sopii.
Joskus taas kaupoilla pyörimistä. Siitä poika ei innostu. Kaupoilla tulee aina niin kuuma ja muutenkin shoppailu on ihan naisten hommaa.
Toisinaan taas meillä käy vieraita. Sekin on mukavaa! Varsinkin naisia on mukava hurmata hymyillään!

Illalla poika touhuaa isin ja siskon kanssa.
Alkaa jo hieman väsyttää.
Kaikki on hyvin, kunnes näkee minut tai kuulee ääneni.
"Ainiin, äiti. Äidin syliin pitää päästä!"

Isi tekee pojalle iltapesut. Höpsöttelevät samalla. Makuuhuoneesta kantautuu ihana käheä naurunhörötys!
Tulevat luokseni. Poika muistaa taas olemassaoloni ja alkaa itkettää.
Kurottelee pienillä käsillään minua. "Tuohon syliin minä nyt tahdon!"

Syötän pienen pojan sängyssä.
Kovasti on jo väsynyt. Halaillaan hetki ja nostan pojan omaan sänkyyn.
Poika alkaa itkeä kun olen vasta laskemassa häntä sänkyyn. Laitan unilelun ja harson kainaloon, soittorasian soimaan. Silittelen ja pusuttelen.
Lähden pois ja sängystä alkaa kuulua lohduton itku joka muuttuu raivokkaaksi jo ennenkuin olen edes huoneesta ehtiny pois.

Menen takaisin, yritän puhella ja silitellä. Poika suuttuu vaan entisestään.
Syliin kun pääsee niin itku loppuu taas kuin seinään.
Pieni painaa päänsä olalleni. "Tässä on niin hyvä olla."

Syötän pienen vielä uudestaan tai kannan uneen.
Nyt on taas sellainen vaihe, että muuten ei nukahda. Itsekseen omaan sänkyynsä niinkuin vielä joku aika sitten.

Se on tänään 6 kk.
Yritin ottaa pojasta vähän kuvia tuon iän saavuttamisen kunniaksi.
Kuten otin aikoinaan tytöstäkin.
Muutaman ihan kelvollisen kuvan sainkin.
Ja sitten usemman sata näitä ei niin onnistuneita, mutta toisaalta taas niin hellyttäviä.

Tänään

Nukuimme myöhään.

Odotimme malttamattomana vieraita. "Saanko äiti soittaa mummulle ja kysyä koska ne ovat papan kanssa tulossa?" Ja tyttö soitti.
Vieraat eivät siis niin vieraita olleet; mummu ja pappa sekä siskoni ja hänen miehensä.

Kaivoin pojan pieneksi käyneet vaatteet esiin ja ihastelimme niitä siskoni kanssa. Siskoni pakkasi niistä suurimman osan kasseihin ja vei mennessään.
Niin. Minusta tulee täti. Ensimmäistä kertaa! Olen todella onnellinen.
Mutta haikealta tuntui luopua vaatteista...

Poika suuttui kesken kahvihetken. Huusi ja raivosi tunnin yhtäsoittoa.

Tyttö suuttui kun vieraat lähtivät. Olisi vielä halunnut leikkiä.

Kello on kohta yksitoista. Sekä tyttö että poika valvovat ja ovat hirmuisen hyvällä tuulella :/

Leivoin aivan ihanan kakun. Ohje on Elämä makeaksi-blogista. Todella herkullista!

Mukava arki

Eilen teimme tytön kanssa koko päivän joulupukin tuomia puuhakirjoja.
Tyttö ei ollut niitä oikein ehtinyt aiemmin avatakaan.
Kun on ollut niin paljon kaikenlaista.
Mutta eilen avasi.
"Äiti tehdäänkö yhdessä sitä minun puuhakirjaa?"
Ja niin me teimme.

Tyttö oli innoissaan. Teki kaikki tehtävät. Kahdesta puuhakirjasta.
Vain väritystehtävät jäivät välistä. Niitä ei malttanut tehdä.
Kun ne olivat niin helppoja.

Eilen tyttö tuli myös yksi joulupukilta saatu kirja kainalossaan luokseni.
Olin edellisenä päivänä jutellut tytölle kirjasta. Kuinka itse tykkäsin siitä niin paljon lapsena. Että haluaisin sitä jo päästä tytölle lukemaan.
Nyt tuli se kainalossaan luokseni;
"Haluaisin jo lukea tätä kirjaa. Tätä mitä sinäkin lapsena luit. Luetaanko?"

Ja kun poika saatiin päiväunille, niin sitten se luettiin.
Yksi ihana tarina Kesäkummun Marikista ja Liisasta.
Se oli ihana. Meistä molemmista.
Mutta luulen, että äidistä vielä vähän enemmän.

Tällä viikolla päättyi joululomat.
Baletti alkoi eilen. Tai jatkui. Joululoman jälkeen.
Tyttö oli iloinen. Vaikka vähän arastuttikin. "Vähän jännittää kun ei olla nähty toisiamme niin pitkään aikaan." Totesi tyttö balettipukua pukiessaan.
Saatoin ujostelevan tytön salin ovelle. Siitä meni reippaasti sisälle, opettajalta lainaan saatu tanssinalle kainalossaan.
Niin ihana ja hellyyttävä tyttö.

Huomenna jatkuu kerho.
Arki on alkanut.
Ja se tuntuu niin mukavalta!

Vuosi 2010, ensimmäinen päivä

Herään siihen kun tyttö huutaa ja kiljuu lattialla.
Olen jo hieman aiemmin havahtunut pojan nyrkkien iskuihin jotka kohdistuivat lähinnä rintoihini.
Torkahdin kuitenkin vielä uudestaan ja seuraavan kerran heräsinkin tytön huutoihin.

Siinä tuo makaa lattialla ja huutaa.
Kiukuttelee, ties mistä alkanut. En tiedä tai en ainakaan muista.
"Älä puhu minulle. Inhoan sinun juttujasi!" "Minulla on kamala nälkä, haluan heti aamupalaa! Tämä on ihan tyhmä päivä. Minä en tykkää teistä enää, tykkään vain itsestäni."
Itkua ja ulvontaa.

En ihan näin ajatellut uuteen vuoteen herääväni.

Lähden pojan kanssa keittiöön.
Mies jää puhumaan tytölle. Miehen olemuskun ei tyttöä ihan yhtä paljon näytä ärsyttävän kuin omani.

Tytön kiukuttelu jatkuu. Taisi nousta hieman väärällä jalalla sängystä. Moista aamua ei ollakaan vielä koskaan ennen koettu. Yleensäkun tuo herää aina niin iloisena!
Mies menee jatkamaan uniaan. Annan tytön kiukuta yksinään.
Yritän lukea lehteä poika sylissäni. Poika suuttuu kun siirrän lehden pois hänen ulottuviltaan. Pieni draamailija.
Hetken päästä tyttö tulee keittiöön. Pyytää anteeksi ja halataan. Jutellaan ja sovitaan.

Aamupala tekee tytölle ihmeitä ja äskeisestä kiukusta ja raivosta ei ole tietoakaan.

Taas pojan mentyä päiväunille leikitään tytön kanssa kotileikkejä.
Jatketaan siihen asti kunnes poika herää.
Sitten leikit vaihtuvatkin prinsessaleikkeihin kun kerran prinssi Uljaskin heräsi päivänokosiltaan!

Herätellään miestä puolenpäivän aikoihin. Mies valittaa pääkipuaan (mikä ei johdu krapulasta koska ei juonut eilen kuin yhden oluen). Jää vielä sänkyyn pötköttämään ja nukahtaa uudestaan.

Keittelen pojalle uutena makuna parsakaalia. Toiveena että se olisi suurempi menestys kuin porkkana. Mutta toiveeksi tuo vain jääkin, sillä vain muutaman lusikallisen poika suostuu syömään ja sitten jo oksentaakin pienesti.
En tiedä mitä tekisin noiden soseiden kanssa. Tuntuu, että kerta kerran jälkeen suostuu vain huonommin syömään. Pitäisikö pitää parin päivän tauko tarjoamisessa vai yrittää vain sitkeästi?!

Tyttö sentään syö eilisestä pastasta loput. Itselleni pyöräytän suikaloitua kaalia öljyssä pannulla. Kuinka hyvältä se maistuukaan eilisen pastakastikkeen kanssa. Paremmalta kuin itse pasta.

Mies nousee sängystä vasta kahden aikoihin. Kertoo, että olo on ollut tosi huono.
Varmasti niin, mutta silti suututtaa.
Olisin halunnut tehdä jotain kivaa yhdessä.

Pakkaan lapset toppavaatteisiin ja painumme pihalle. Pakkasta on tänäänkin 14 astetta.
Poika nukkuu tyytyväisenä vaunuissa.
Tytön kanssa rakennamme lumikasasta linnaa, leikimme piilosta ja menemme lumisotaa.
Ulkona on niin hauskaa, että unohdan suuttumukseni.

Kotiin palaamme punaposkisina ja iloisina.
Mies on laittamassa listoja makuuhuoneen ovenpieleen. Työ jää kesken kun poika jatkaa siellä uniaan.
Keittelen kahvit ja samalla valetaan tinoja. Kun unohdimme sen eilen tehdä.
Tyttö on aivan innoissaan. Valaa lopulta kolme tinaa, kaikista tuli eläimiä.
Noita tuotoksia ihaillaan vielä monta kertaa illan aikana.

Teen makaronilaatikon ja mies leikkii lasten kanssa.
Ruuan jälkeen ajattelin lähteä vielä lenkille, mutta väsymys vie voiton.

Syötän pojan sängyssä ja aterioinnin jälkeen jäädään vielä sänkyyn pötköttelemään.
Lötkötellään siinä pitkästi.
Poika tunnustelee kasvojani. Päästelee ihastuneita kiljahduksia.
Minä silittelen ja suukottelen.
Välillä tyttö tulee omista touhuistaan meidän seuraamme.
Katselen onnellisena sisarusten touhuja.
Siinä ne halailevat ja nauravat. Niin tärkeät toisilleen.
Mieskin liittyy seuraan ja lepäillemme siinä koko perhe kainalokkain.
Kunnes taas mies ja tyttö lähtevät omiin juttuihinsa ja jäämme pojan kanssa kahden.
Voi kuinka väsyttää.

Katson vielä tytön kanssa jonkun lastenohjelman telkkarista ja yritän virkata samalla.
Mies laittaa pojan valmiiksi yötä varten.

Poika leikkii vielä hetken lattialla. Ihmettelee lattialle tippuvaa kuolaa. On huvittavan näköinen. Välillä tiiraa tuota märkää, koko ajan kasvavaa, länttiä läheltä. Ihan läheltä. Sitten nostaa itsensä suorille käsille nähdäkseen tuon mystisen läntin kauempaa! Mistä se siihen ilmeistyi. Kummallista!
Mies maalailee tytön kaapin ovia. Lähden laittamaan pojan tissin kautta unille.

Mies laittaa tytölle iltapalan ja tekee iltapesut.
Luen tytölle iltasadun ja jään vielä hetkeksi makoilemaan tytön viereen. Halitaan ja kerrotaan kuinka paljon rakastetaan. "Ainakin sata kertaa ja tuhat kilometriä!" sanoo tyttö.

Pian molemmat ovat unessa.

Vuosi 2009, viimeinen päivä

Heräsin aamulla siihen kun tyttö kipusi päälleni ja muiskautti pusun poskelleni.
Pieni mieskin oli jo herännyt ja hymyili onnellisena vieressäni.
Ihanasti alkoi vuoden viimeinen päivä.

Aamupalan jälkeen laitoin pojan jo päiväunille.
Tytön kanssa leikimme kotileikkejä ja siinä samalla vähän siivoilin paikkoja.
Tyttö oli hirmuisen hyvällä tuulella. Selosti koko ajan tekemisiään.

Pojan herättyä leikimme yhdessä.
Keitin pojalle porkkanaa, jota pieni mies suostui lopulta syömään kaksi lusikallista.
Tytön kanssa syötiin edellisen päivän jämiä.

Lähdettiin pihalle. Pakkasta oli 14 astetta.
Poika nukahti vaunuihin heti.
Mentiin läheiseen puistoon luistelemaan. Luistellessa juteltiin tytön kanssa mukavia.
Tyttö leikki vielä hetken puistossa.

Kotona syötiin välipala ja maistettiin piparkakkutalosta kattopalat. Tyttö oli jo monena päivänä kysellyt, koska syödään piparkakkutalo.
Poika jatkoi uniaan vielä kotonakin.

Mies tuli töistä kotiin ja alkoi viimeistelemään makuuhuoneen tapetointia.
Molemmat lapset auttoivat kovasti. Tyttö kaikella mahdollisella tavalla; piti tikkaita pystyssä, mittaili, käytti vatupassia, piirteli merkkejä jalkolistoihin, antoi tavaroita... Poika makoili sängyllä, katseli ja kommentoi. Leikki leuluilla ja söi sukkansa märiksi.
Tein päivällisen kerrankin rauhassa kun lapset viihtyivät niin hyvin remontin parissa.

Ruuan jälkeen katseltiin tytön kanssa lumikki dvd:ltä. Syötiin samalla popcorneja.
Poika touhusi lattialla leluillaan.
Yritin laittaa pojan pienille unille, siinä onnistumatta.

Poltettiin jokunen sädetikku ja ihaltiin niiden loistetta.

Vähän ennen kahdeksaa vanhempani tulivat.
Laitoin pojan nukkumaan ja tyttö jäi vielä leikkimään mummun kanssa.
Lähdimme miehen kanssa ystäväpariskunnalle iltaa istumaan.
Muutamaksi tunniksi. Pojan unien tahtiin.
Ensimmäisen tunnin aikana ajatukset olivat vain kotona; nukkuuko poika vielä vai onko jo herännyt, kuinka kauan on viimeisestä syötöstä, koska poika herää taas syömään jos ei ole jo herännyt.
Toisen tunnin aikana pystyin jo rentoutumaankin enkä ihan koko ajan ajatellut poikaa.
Oli mukavaa. Syötiin hyvin ja juteltiin.

Parin tunnin päästä puhelimeni soi.
Pieni mies oli herännyt melko pian lähdettyämme. Ei suostunut nukahtamaan uudestaan. Oli kyllä ihan tyytyväinen sylissä, mutta väsynyt. Vanhempani olivat yrittäneet nukuttaa poikaa syliin, vaunuihin, viereen. Tuloksetta.
Omaan sänkyyn poikaa ei voinut yrittääkään laittaa. Silloin poika hermostui täysin.

Lähdimme samantien kotiin. Kello oli puoli yksitoista.
Tyttö oli vielä hereillä. Pappa oli hänelle lukemassa iltasatua.
Tyttö halusi nukahtaa verhot auki. Halusi nähdä ilotulitusten loisteen nukahtaessaan.

Poika oli aivan väsynyt.
Ei malttanut nukahtaa tissillekään.
Jäin pojan kanssa sänkyyn lepäilemään ja vielä lisää tissittelemään.
Poika selvästi tankkaili läheisyyttää, vaikka ei hänellä mitään hätää ollut mummun ja papan hoidossa ollutkaan.
Aavistin, että nukahdan siihen itsekin ja pyysin miestä herättämään minut ennen puolta yötä.

Muutaman minuutti ennen päivän ja vuoden vaihtumista mies tuli herättelemään.
Kömmin väsyneenä miehen viereen sohvalle ja siinä sinnittelin yli vuodenvaihteen.
Jokusen minuutin päästä oli kuitenkin luovutettava.
Menin nukkumaan.
Pienen pojan viereen.

Vuosi oli vaihtunut seuraavaan.