Tyttöjen päivä

Pojalla on viimeinkin puskenut läpi se ensimmäisen hammas.
Toinen tekee ihan juuri saman.
Itse asiassa melkein koko alaien on turvonnut ja ihan kuin kaksi muutakin hammasta kuultaisi jo läpi.
Ylähampaiden tilasta en edes tiedä.

Poika on ollut siis kiukkuinen. Ei kipeä vaan lähinnä "vihainen" viime päivät.
Muutenkin on ollut viimeisen pari viikkoa erityisen riippuvainen äidistä. Sylistä ja tissistä.
Ollut kovassa yskässä.
Heräillyt tunnin välein yöllä.
Joten äiti on ollut vähän väsynyt.

Tyttö on jäänyt hirvittävän vähälle huomiolle.

Lauantaina sitten vietimme tyttöjen päivää.
Olimme jo etukäteen suunnitelleet mitä silloin tekisimme.
Kotoa emme voineet kovin kauaksi lähteä. Erään tissitakiaisen takia, mutta löytyyhän sitä kivaa puuhaa kotoakin.

Tyttö odotti innoissaan tyttöjen päivää.
Puhui siitä kaikille. Kertoi mitä silloin tekisimme.

Edellisenä iltana ei meinannut enää malttaa odottaa.
Tyttöjen päivän aamuna päivävaatteiden pukeminen kesti. Koska tyttö ei tiennyt mitä tyttöjen päivänä pitää päälleen pukea.

No mitä me sitten teimme.
Me leivoimme aamulla pullia. Ja herkuttelimme niillä.

Me leikimme kotia. Me leikimme aarteen piilotusta. Me piirtelimme. Me leikimme nukkekodilla.

Me vuokrasimme tytön valitseman elokuvan, katselimme sen sohvalla löhöten ja herkuttelimme samalla.

Pulkkamäkeenkin meidän piti mennä, mutta ulkona oli niin kamala pakkanen, että päätimme jäädä vain sisälle.

Ja me leikimme.

Illalla vähän kiukutti, mutta nukkumaan mennessään tyttö kysyi isältään; "voisiko se tyttöjen päivä jatkua huomennakin?!"

Paljon se onnistunut päivä ei vaatinut. Ei mitään ihmeellistä ohjelmaa.
Ainoastaan sen, että äiti oli VAIN tyttöä varten.
Isi hoiti pojan (tissittelyitä lukuunottamatta). Äiti ei siivoillut. Äiti ei laittanut ruokaa. Äiti ei huutanut. Äidin ajatukset eivät harhailleet.
Äiti keskittyi vain tyttöön.

Näitä tyttöjen päiviä pitää olla useammin!

(Näin hellyttäviä käärmepullia tyttö leipoi!)