24

 

Oikein hyvää joulua kaikille!

23

Eilen vietettiin vielä viimeiset pikkujoulut.

Kahden ystäväperheen kanssa.

Ystävien lapset saivat meiltä pienet paketit; vauva sai virkatun pallon ja 2-vuotias leikkiruokia.

Kotona kuusi on vielä pystyssä.

Tosin ainakin viisi palloa ja yksi kynttilä on mennyt rikki.

Nyt lähes kaikki koristeet on nostettu lähelle latvaa.

Neulaset varisevat. Saa nähdä kuinka kauan kuusi pysyy sisällä.

Tunnelma on melko odottava.

Ainakin tuolla 5-vuotiaalla.

Nyt nukkuu sängyssään tonttulakki päässä ja joulupukki pehmolelu kainalossa.

Huomenna se on. Jouluaatto!

5

Tänään joulukalenterin luukusta tuli ihana uusi piparimuotti. Iso karhu.

Joten pipareiden leivontaa oli tänään ohjelmassa.

Taikina tehtiin heti aamupalan jälkeen ja sitten lähdettiin luistelemaan.

Kotiin kun tultiin, syötiin ja aletiin leipomaan.

Pienin apukokki tosin laitettiin ensin (julmasti) ulos nukkumaan.

Isompi apukokki valitsi sopivat muotit, söi hirvittävän läjän taikinaa (niinkuin itse pääkokkikin), teki muutamat piparit ja siirtyi taas melkoisen pian muihin hommiin.

Ja jätti pääkokin yksinään tuskailemaan 200 piparin takinan kanssa.

Mutta hyviä tuli.

Myöhemmin kysyin tytöltä kirjoitettaisiinko joulupukille kirje.
"No kirjoitetaan nyt sitten" totesi tyttö ei niin kauhean innostuneesti.
Alkoi heti luetella toiveitansa.
"Pitäisikö siihen alkuun kirjoittaa kuitenkin ensin jotain muuta?" kysyin.
"Kuten rakas joulupukki"

"No en minä sitä nyt niin kauheasti rakasta..." sanoi tyttö miettiliäästi.

Lopulta päädyimme kompromissiin ja kirjeestä tuli seuraavanlainen;


Joulupukki,


tykkään sinusta. Toivoisin joululahjaksi

sellaisen ponilinnan missä on mukana ponit,

Muodin taikaa elokuvasta se tyttö millä oli kaunein mekko,

sellainen vaalea koira jolla on mukana tuttipullo,

heppalinna missä on heppoja.

Toivoo Pipa

4

Tyttö isoäidilleen;

"Kun sinä mummi kuolet, niin minä kyllä käyn sinun haudallasi joka päivä.

Ja tuon kukkia.

Ja voin pyytää, että äiti tekee sellaisen nuken joka näyttää ihan sinulta.

Mumminuken."

Kauniita ajatuksia 5-vuotiaalta.

3

Käytiin luistelemassa. 

Ensimmäisen kerran tänä talvena.

Tyttö on arka opettelamaan uutta.

Itse olen huono opettamaan.

Huono ja liian lyhytpinnainen.

Viime talvena tyttö ei kunnolla tuota taitoa oppinut. Ei lopulta edes halunnut yrittää.

Tänään lähti innoissaan luistelemaan.

Tytön kaveri toi tytölle oman potkukelkkansa.

Oli itse oppinut sen avulla viime talvena luistelemaan.

Ajatteli, että nyt siitä voisi olla apua ystävälle.

Mikä ihana ajatus.

Sen avulla tyttö potki menemään.

Kulkivat myös käsi kädessä ja kaveri neuvoi kuinka on helpoin jarruttaa.

Taitaa siinä olla paras opettaja.

Kiukun jälkeen

Vaatteiden pukeminen ja kotoa lähteminen päätyi taas riitaan.

"Minä en enää pidä sinusta!!" tyttö huusi heittäytyessään lattialle.

"Ei tarvitsekaan!" sain sanottua. Meinasin ensin sanoa jotain ihan muuta.

Rapussa halasin kiukkuista tyttöä ja kerroin, että vaikka tyttö ei pitäisikään äidistä, äiti silti pitää aina tytöstä. Vaikka kuinka huudettaisiin ja kiukuteltaisiin, niin siitä huolimatta äiti aina rakastaa.

Se ei muutu.
Mikään, mitä tyttö tekisi tai sanoisi ei sitä muuttaisi.

Illalla, oltuaan koko päivän kotoa pois, tyttö tuli halaamaan.

"Rakastan äiti sinua vaikka välillä sinulle huudankin". "Rakastan, vaikka en sinusta aina pidäkään. " hän sanoi.

"Voi kulta. Kyllä minä sen tiedän."

Kotipäivä

Viikonloppu oli täynnä suunnitelmia.

Mies töissä ja meillä muilla kaikkea kivaa ohjelmaa.

Mutta pojan hengitys ritisee ja pihisee.

Nyt nukkuu. Toivottavasti vältytään lääkärireissulta.

Mutta viikonlopun suunnitelmat taitavat mennä joka tapauksessa uusiksi.

Isompi leikkii olohuoneessa koiraa.

Sillä on päällä vain paita ja pikkuhousut. Ja sukat käsissään.

En enää edes ihmettele kuinka tarkenee. Aina se on tarjennut.

Itse istun ja juon kahvia. 

Päälläni on paksut sukkahousut, housut, polviin ulottuvat villasukat, toppi, pitkähihainen paita ja villatakki.

Toisissa asioissa olemme niin samanlaisia. Toisissa taas toistemme vastakohdat.

 

Harmittaa tämän päivän ohjelman peruuntuminen.

Tyttö sen sijaan näytti peukkuja kun kerroin, että tänään ollaankin vaan kotosalla.

"Halusinkin että tänään on kotipäivä!"

Joten nyt kotipäivää jatkamaan ja tytön kanssa leikkimään.

Tänään

 

Heräsin väsyneenä. Yö oli ollut TAAS huono.
Näin kuitenkin vieressäni iloiset kasvot.
Ja sain monta märkää pusua tervehdyksesi.

Ilahduin kun näin keittiössä uuden pöydän.
Tai vanha se on. Artekin pöytä 70-luvulta. Mutta meille uusi. Mahtava löytö kuudella kympillä.
Keittöön paistoi aurinko. Ei sadetta!

Puistossa oli normaalia vähemmän lapsia.
Tytöllekään ei löytynyt sopivaa leikkikaveria.
Oli meillä kivaa kuitenkin. Potkittiin jalkapalloa ja leikittiin littaa. Tai hippaa niinkuin tyttö sanoo.
Poika vaelteli tapansa mukaan ympäri puistoa. Tutustui ja tutki.

Kotona lapset leikkivät tyynysotaa.
Pissa meinasi tulla housuun nauramisesta. Kaikille.

Tästähän tulikin ihan kelpo päivä!

Viikolta

Nautittiin helteistä.
Käytiin mökillä. Lapset juoksivat pihalla.
Syötiin marjoja aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi ja iltapalaksi.
Poika söi ihan koko ajan. Kävi pöydästä kerjäämässä.
Söi myös ensimmäisen kerran makkaraa, siskolta pihisti.

Tyttö uskalsi mennä mökin pihaan yksin. Ja viihtyikin siellä hetkiä itsekseen.
Poika oppi kunnolla kiipeämään. Kiipesi tuolille ja tuolilta pöydälle. Sängylle. Taas tuolille ja tuolilta taas ylemmäs kukkapöydälle. Arkun päälle ja siitä hellalle. Kerran yllätin pojan istumassa isäni kannettavan tietokoneen päällä.
Ja kun se on salamannopea. Tulee ihan hiljaa, kuin varkain.
Ymmärtää vetää tuolin pois pöydän alta. Jotta siihen pääsee kiipeämään.
Ja juoksemaankin tuo on jo oppinut.
Hyppiä yrittää. Toisinaan näyttää kuin siinä vähän onnistuisikin.

Pestiin mattoja. Poimittiin marjoja.
Herkuteltiin lätyillä ja marjapiirakalla.
Saunottiin ja vilvoiteltiin pitkästi.

Kummasteltiin tätä kesää. Näitä helteitä. 

Kun tultiin kotiin, tyttöä odotti kirje. Ystävät olivat sen jättäneet. Toisella puolella oli piirretty kuva ja toiselle puolelle oli kirjoitettu "Pipa olet kiva". Tyttö nukkui seuraavan yön tuo kirje kädessään.

Tänään nuo samat ystävät leikkivät pihassa toisten, vieraiden tyttöjen kanssa. Pipa ei päässyt leikkiin mukaan. Näin kun tyttö kierteli yksin pihassa. Katseli toisten leikkejä. Ei ensin myöntänyt että harmittaa, mutta kasvoilta sen näki heti.

Nyt tyttö lähti mummin matkaan. Yökyläilemään.

Vieläkin on paha olo. Harmittaa tytön puolesta. Vaikka tiedän, että huomenna leikkivät taas sulassa sovussa.
Mutta silti se riipaisee sydämestä...

Matkalla

 (Kuvia ei ole laivalta eikä Tukholmasta. Yksityisyyssyistä.)

Kesäloman ainoa matka (jos mummun ja papan luona mökkeilyä ei lasketa) suuntautui ensin Helsinkiin ja siitä laivalla Tukholmaan.

Viime vuonna oltiin maaliskuussa samanlaisella matkalla, ja siitä lähtien tyttö on puhunut ja kysellyt uuden laivamatkan perään. Ihanan upea "hyttihuone" teki silloin kolmivuotiaaseen matkustajaan suuren vaikutuksen.
Eikä hytti saati laiva ollut tälläkään kertaa, nyt jo pian viisivuotiaalle pettymys. Tällä kertaa "hyttihuone" ei ollut vanhempien mielestä ihan yhtä hieno kuin viime kerralla, mutta tytön mielestä sitäkin hienompi. Siellä oli yläsänky!

Laivalla matkusti myös Pikkumyy, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen ja siellä oli kaksi eri leikkipaikkaa. Oli myös ihana kauppa, josta tyttö osti ihanan pinkkiä kynsilakkaa ja  sai lakatut kynnet ensimmäistä kertaa elämässään! Ja äidinkin kynnet lakattiin vuosien tauon jälkeen. Keltaisella!

Tyttö löysi ennätysvauhtia kavereita. Söi lähes kaiken mitä eteensä sai. Juoksi aamusta iltaan. Puhui kuin papupata niinkuin tekee aina kun on innoissaan.

Poikakin viihtyi.
Helsingissä torilla ennen laivan lähtöä kävi "juttelemassa" jokaiselle vastaantulijalle. Esitteli hienoja maasta löytämiään kiviä. Sai paljon juttuseuraa ja sitäkin enemmän ihailevia katseita. Turistit tarjoilivat pojalle mansikoita.
Laivassa oli kuin kotonaan. Niinkuin on joka paikassa. Hytti oli pojastakin aivan upea. Vaatekaapissa vietti ison osan hytissä oloajasta. Leikkipaikoissa leikki kuin vanha tekijä. Ja kävi taas juttelemassa ja esittelemässä pallomeren palloja jokaiselle johon sai vähänkin katsekontaktia. Ja äitiä ja isiä juoksi pakoon.
Illalla muumit tanssittivat lapsia ja poika hytkyi muiden mukana. Menoa ei haitannut se, että muut olivat vuosia vanhempia ja ainakin kolme päätä pidempiä. Poika tanssi siinä missä muutkin. Oli melko ihana näky!
Aamupalalla todettiin, että jos maustamaton viili on pojan suurinta herkkua, niin maustamaton jogurtti on melkein yhtä hyvää. Kun puuro taas jostain syytä syljettiin samantien suusta pois.

Tytön piti nukkua toisessa yläsängyssä, mutta pian nukkumaan menon jälkeen kömpi kuitenkin parisänkyyn. Lopulta vain mies nukkui yhdessä yläsängyssä ja me muut pari sängyssä. Tai kuka nukkui ja kuka ei.
Toisena yönä heräsin siihen kun poika seisoi lattialla sängyn vieressä ja halusi sänkyyn. Ei väsyneenä jaksanut itse sinne kivuta. Aamulla kun katseltiin paikkoja ja ihmeteltiin miten poika oli joutunut yöllä pois sängystä, todettiin, että hän oli keskellä yötä käynyt vähän leikkimässä ainakin äidin puhelimella ja vesipullolla!

Tukholmassa kierreltiin ja katseltiin. Ihmeteltiin paikkoja. Käytiin kaupoissa ja syömässä. Kun palattiin laivaan oltiin aivan poikki, mutta silti tuntui ettei aikaa ollut tarpeeksi.

Helsinkiin palattuamme matkasimme vielä Korkeasaareen.
Missä äidin ehdottomat suosikit olivat pienet apinat ja karhut, isin suosikit taas olivat karhut ja hassu nenäinen pullea hiiri ja tytön taas puput ja riikinkukko.
Poika taisi pitää myös riikinkukosta kun sen perässä ainakin kovasti yritti pysyä.. Muuten ei juuri eläimistä perustanut. Alkumatkan nukkui ja loppumatkan taisteli unta vastaan.

Mahtavampaa matkaseuraa saa kyllä hakea.
Vaikka ensi kerralla mennään miehen kanssa ihan kahdestaan. Ehkä...