Matkalla

 (Kuvia ei ole laivalta eikä Tukholmasta. Yksityisyyssyistä.)

Kesäloman ainoa matka (jos mummun ja papan luona mökkeilyä ei lasketa) suuntautui ensin Helsinkiin ja siitä laivalla Tukholmaan.

Viime vuonna oltiin maaliskuussa samanlaisella matkalla, ja siitä lähtien tyttö on puhunut ja kysellyt uuden laivamatkan perään. Ihanan upea "hyttihuone" teki silloin kolmivuotiaaseen matkustajaan suuren vaikutuksen.
Eikä hytti saati laiva ollut tälläkään kertaa, nyt jo pian viisivuotiaalle pettymys. Tällä kertaa "hyttihuone" ei ollut vanhempien mielestä ihan yhtä hieno kuin viime kerralla, mutta tytön mielestä sitäkin hienompi. Siellä oli yläsänky!

Laivalla matkusti myös Pikkumyy, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen ja siellä oli kaksi eri leikkipaikkaa. Oli myös ihana kauppa, josta tyttö osti ihanan pinkkiä kynsilakkaa ja  sai lakatut kynnet ensimmäistä kertaa elämässään! Ja äidinkin kynnet lakattiin vuosien tauon jälkeen. Keltaisella!

Tyttö löysi ennätysvauhtia kavereita. Söi lähes kaiken mitä eteensä sai. Juoksi aamusta iltaan. Puhui kuin papupata niinkuin tekee aina kun on innoissaan.

Poikakin viihtyi.
Helsingissä torilla ennen laivan lähtöä kävi "juttelemassa" jokaiselle vastaantulijalle. Esitteli hienoja maasta löytämiään kiviä. Sai paljon juttuseuraa ja sitäkin enemmän ihailevia katseita. Turistit tarjoilivat pojalle mansikoita.
Laivassa oli kuin kotonaan. Niinkuin on joka paikassa. Hytti oli pojastakin aivan upea. Vaatekaapissa vietti ison osan hytissä oloajasta. Leikkipaikoissa leikki kuin vanha tekijä. Ja kävi taas juttelemassa ja esittelemässä pallomeren palloja jokaiselle johon sai vähänkin katsekontaktia. Ja äitiä ja isiä juoksi pakoon.
Illalla muumit tanssittivat lapsia ja poika hytkyi muiden mukana. Menoa ei haitannut se, että muut olivat vuosia vanhempia ja ainakin kolme päätä pidempiä. Poika tanssi siinä missä muutkin. Oli melko ihana näky!
Aamupalalla todettiin, että jos maustamaton viili on pojan suurinta herkkua, niin maustamaton jogurtti on melkein yhtä hyvää. Kun puuro taas jostain syytä syljettiin samantien suusta pois.

Tytön piti nukkua toisessa yläsängyssä, mutta pian nukkumaan menon jälkeen kömpi kuitenkin parisänkyyn. Lopulta vain mies nukkui yhdessä yläsängyssä ja me muut pari sängyssä. Tai kuka nukkui ja kuka ei.
Toisena yönä heräsin siihen kun poika seisoi lattialla sängyn vieressä ja halusi sänkyyn. Ei väsyneenä jaksanut itse sinne kivuta. Aamulla kun katseltiin paikkoja ja ihmeteltiin miten poika oli joutunut yöllä pois sängystä, todettiin, että hän oli keskellä yötä käynyt vähän leikkimässä ainakin äidin puhelimella ja vesipullolla!

Tukholmassa kierreltiin ja katseltiin. Ihmeteltiin paikkoja. Käytiin kaupoissa ja syömässä. Kun palattiin laivaan oltiin aivan poikki, mutta silti tuntui ettei aikaa ollut tarpeeksi.

Helsinkiin palattuamme matkasimme vielä Korkeasaareen.
Missä äidin ehdottomat suosikit olivat pienet apinat ja karhut, isin suosikit taas olivat karhut ja hassu nenäinen pullea hiiri ja tytön taas puput ja riikinkukko.
Poika taisi pitää myös riikinkukosta kun sen perässä ainakin kovasti yritti pysyä.. Muuten ei juuri eläimistä perustanut. Alkumatkan nukkui ja loppumatkan taisteli unta vastaan.

Mahtavampaa matkaseuraa saa kyllä hakea.
Vaikka ensi kerralla mennään miehen kanssa ihan kahdestaan. Ehkä...