Tänään vietettiin vihdoinkin ne kauan odotetut kaverisynttärit.
Kerhokavereita oli kutsuttu paikalle seitsemän ja kaikki pääsivätkin tytön iloksi tulemaan.
Mummun oli onneksi äidin apuna, muuten äiti ei olisi ehkä seitsemän viisivuotiaan ja yhden yksivuotiaan kaitsemisesta selvinnyt!
Tyttö halusi juhlistaan naamiaiset ja paikalle hilpaisikin yksi tuhkimo, yksi kissa, yksi perhonen, yksi keiju ja kaksi komeaa prinssiä. Juhlakalu vaihtoi pariin kertaan asuaan ja lopulta neitokainen liihotteli juhlissansa perhosena.
Tytöllä oli pitkään ollut toiveena, että kaikille vieraille olisi juhlahatut. Ajatuksena oli että tekisimme hatut itse. Viime hetkellä tyttö keksikin, että hattujen sijaan tekisimme kaikille naamarit. Hieno ajatus, kun kyseessä oli kuitenkin naamiaiset.
Ideana tietysti oli se, että äiti leikkaa naamarit ja tyttö koristelee ne. Yhden epäonnistuneen koristelun jälkeen tyttö löi kuitenkin hanskat naulaan ja lopulta äiti väsäsi naamareita edellisiltana yhteen asti yöllä...
Pojille ei kuitenkaan noin tyttömäisiä naamareita voinut antaa, joten saivat sitten merirosvojen silmälaput.
Kotiimme oli piilotettu aarre, jonka lapset saivat etsiä kartan ja erilaisten vinkkien avulla.
Muuten ohjelmassa oli herkuttelua ja mukavaa leikkiä.
Jotenkin kummassa nuo päättivät leikkiä prinsessoita ja prinssejä!
Huisin hauskaa oli kaikilla. Ja meluisaa!
Pienin vieraskin, pikkuveli, nautti täysillä mukana.
Mutta nyt tämä äiti huokaisee. Vihdoinkin ovat juhlat hetkeksi ohi!
