Heräsin kun se työnsi sormensa nenääni ja sanoi "töötti".
Se ei osaa sanoa nenä, mutta se kutsuu nenää töötiksi.
Olen muutaman kerran painanut hänen nenäänsä ja sanonut samalla "tööt!" Siitä se on oppinut.
Se rakastaa puolukoita. Se syö niitä pelkiltään. Ja tällä hetkellä myös puuron kanssa. Puuro ei oikein viime aikoina ole maistunut, mutta kun siihen laittaa sekaan puolukoita niin kyllä maistuu. Lautanen on tyhjä hetkessä.
Se rakastaa myös viinirypäleitä ja maustamatonta viiliä. Kesällä se söi hirvittävät määrät kotimaisia omenoita. Varasti niitä naapureiden pihoista ja puistossa kavereiden rattaista.
Kyllä se syö lähes kaikkea. Jos on sillä tuulella. Ja jos saa itse syödä. Ja lattialle ripoteltuna menisi varmasti ihan mikä vaan.
Se on hirmuisen hyväntuulinen. Nauraa käheällä äänellä. Puistossa sen tuntevat kaikki. Kutsuvat hangonkeksiksi.
Mutta kun se suuttuu, tavarat lentävät käsistä. Ja se heittäytyy maahan mahalleen. Painaa poskensa lattiaan ja huutaa keuhkojen täydeltä.
Kun joku on lähdössä ulos, se alkaa tuomaan lähtijälle vaatteita. Ja heiluttaa iloisesti. Kunnes se tajuaa ettei itse pääsekään mukaan ja suuttuu.
Tänä aamuna se tepsutteli ympäri asuntoa siskon lenkkarit jaloissaan.
Omia kenkiään se kuljettelee myös milloin minnekin. Lähdön hetkellä kaapista löytyykin aina jokaisesta kenkäparista vain se toinen.
Kun se tuo näytille löytämiään tavaroita, se sanoo "katokatokato".
Ja kun se tekee jotain "tuhmaa", se katsoo sellainen jännä ilme kasvoillaan ja heristää sormeaan. "Soo soo" ei saa se tietää, mutta ei silti malta olla tekemättäkään!
Se on aika mainio tapaus.
1 kommentti:
♥
Lähetä kommentti