Ehkä jatkan vielä.
Kokeilen ainakin. Riittääkö aika.

Tervetuloa siis tänne.

24

 

Oikein hyvää joulua kaikille!

23

Eilen vietettiin vielä viimeiset pikkujoulut.

Kahden ystäväperheen kanssa.

Ystävien lapset saivat meiltä pienet paketit; vauva sai virkatun pallon ja 2-vuotias leikkiruokia.

Kotona kuusi on vielä pystyssä.

Tosin ainakin viisi palloa ja yksi kynttilä on mennyt rikki.

Nyt lähes kaikki koristeet on nostettu lähelle latvaa.

Neulaset varisevat. Saa nähdä kuinka kauan kuusi pysyy sisällä.

Tunnelma on melko odottava.

Ainakin tuolla 5-vuotiaalla.

Nyt nukkuu sängyssään tonttulakki päässä ja joulupukki pehmolelu kainalossa.

Huomenna se on. Jouluaatto!

22

Eilen käytiin kuusiostoksilla.

Tytöllä oli ehdot kuuselle; "sellainen äidin kokoinen ja vihreä. Ei mikään punainen!"

Tuli sitten vähän äitiä isompi, mutta vihreä kuusi. Kelpasi.

Aamulla joulukalenterista tuli uusi kuusenkoriste.

Tänä vuonna pieni lintu.

Merkkinä, että tämä oli se päivä.

Se mitä on odotettu koko joulukuu.

Tyttö koristelikin kuusen taas melkoisella innolla.

Luikautti pariin kertaan joulupuu on rakennettu koristeluita tehdessään.

Ja hetkeäkään ei ollut hiljaa.

Poika suhtautui koristeluihin vähän maltillisemmin.

Ihme kyllä!

Koristeita ihaili ja hipelöi. 

Vain pari kertaa kävi kuuseen kiinni ja irrotti jo tytön vaivalla kiinnittämät koristeet.

Odotin, että kuusi olisi jo vähintäänkin muutamaan kertaan kaatunut ensimmäisen päivän aikana.

Mutta toisaalta, ei me ihan kauheasti tänään ehditty kotona aikaa viettämäänkään.

On se hieno.

Vaikka muutaman kerran olen jo mielessäni kironnut tuota varisevien neulasten määrää.

21

Poika itki perääni.

Tyttö lohdutti; "ei äiti noin söpöä poika hylkää. Ei äiti koskaan hylkää."

"Ei äiti hylkää. Ei noin söpöä poikaa eikä noin söpöä tyttökään!" vastasin.

"Eikä noin ihanaa miestäkään" lisäsi tyttö vielä.

Ei niin. Ei äiti hylkää noin ihanaa miestäkään.

Huomenna on joulun ehkä jopa paras päivä.

Silloin koristellaan kuusi.

Lasten ilo on suurimillaan ja kotiin tulee joulu.

20

Poika putosi syöttötuolista.

Tai kaatui syöttötuolin kanssa sinne kiivetessään.

Sai kunnollisen mustan silmän.

"Kyllä ne Tarzanitkin joskus puista putoavat" lohdutti mies.

Sitä se on. Meidän pieni Tarzan.

19

Oltiin lauantai mummun ja papan luona.

Tyttö istui mummun kainalossa sohvalla.  
Miettivät millä kirjaimella mikäkin sana alkaa.

Sitten keksivät sanoja, jotka alkoivat ihan väärillä kirjaimilla. Hassuja sanoja.
Ja nauroivat niin että vedet tulivat silmistä.

Kun me emme mummun kanssa nauraneet tarpeeksi tytön keksimälle vitsille, tyttö meni papan luokse. 

Ja pappa onneksi ymmärsi nauraa tarpeeksi.

Olivat papan kanssa toisessa huoneessa ja tyttö ehdotti että keksisivät yhdessä tarinan.

Cowboysta ja prinsessasta. 
Kumpikin keksi pätkän tarinaa, muutaman lauseen kerrallaan. Aina vuorotellen.
Ja me kuuntelimme toisessa huonessa salaa.

Sunnuntaina tyttö meni kylään mummin ja ukin luo.

Leikkivät mummin kanssa paperinukeilla ja kävivät pitkiä keskusteluja.

Ukki oli ostanut tytölle oman kaulimen ja piparitaikinaa.

Leipoivat yhdessä pipareita. Ja katselivat kaukoputkella.

Toivat piparitaikinaa tuliaisiksi myös pojalle. Tosin se taikina taisi mennä kaikki lopulta tytön mahaan.

Meillä on onnea, kun lapsilla on neljää upeaa isovanhempaa.

18

Tytöllä oli eilen kerhon joulujuhla.

Tyttöä jännitti omien sanojensa mukaan hirvittävästi.

Esitykset menivät hienosti ja juhlissa oli tytön mukaan huippu kivaa.

Joulukuvaelmasta en tunnistanut tyttöä.

Sattuneesta syystä (mies oli myöhään töissä eikä päässyt ollenkaan osallistumaan juhlaan) jouduin koko kuvaelman ajan juoksemaan pojan perässä, eikä näytelmän seuraamisesta tullut oikein mitään.

Kotona kysyin tytöltä mitä hän kuvaelmassa esitti.

"Jotain paimenta" vastasi tyttö selvästi pettyneenä.

"Etkö olisi sitten halunnut olla paimen?"

"No en!"

"No mikä olisit sitten halunnut olla?

"Enkeli"

"No ehkä ensi kerralla sitten. Aina ei niitä halutuimpia rooleja riitä kaikille. 

Ja kyllä paimenellakin oli tärkeä rooli."

"Mutta meiltä kysyttiin mitä haluamme esittää, ja minä vastasin vahingossa että paimen! 

Vaikka en edes halunnut olla paimen! Vastasin sen ihan vahingossa"

"Ensi kerralla sanon kyllä että haluan olla enkeli!"

Voi mikä suuri pettymys pienelle prinsessalle. Kun joutui olemaan joku paimen. Ja vielä vähän omasta syystään.

17

Olin vielä hereillä, kun se heräsi.

Se tepsutteli unisena olohuoneeseen.

Silmät olivat unesta turvonneet, valo häikäisi.

Se nosti kätensä ylös ja pyysi päästä syliin.

Se tuoksui ihan unelle.

Vein pienen takaisin omaan sänkyynsä, kun oltiin ensin tarpeeksi halattu.
Se alkoi itkeä, mutta rauhoittui kun huomasi minun jäävän viereen.
Peittelin pojan ja silittelin pientä selkää.
Poika myttäsi uniharsoja käsissään.
Vilkuili vähän väliä olenko vielä vierellä.
Varmisteli.

Katselin pientä unista poikaa.
Kuinka hän rauhoittui ja pian nukahti.

Hän oli niin pieni. Ja kaunis.

Ihana rakas poikani.

Mietin kuinka onnellinen olen.
Kun olen äiti.
Tuollaiselle pojalle.
Ja sellaiselle tytölle.

Ja kuinka onnekas olen, kun saan olla juuri tässä.
Juuri nyt.
Silittämässä sitä pientä selkää.
Turvana.

16

(Raivo "tuhmailemassa" piilossa lipaston takana)

Raivo oli vessassa ja sai vessanpytyn kannen auki kaikista viritelmistä huolimatta.

Näki isänsä eteisen toisessa päässä ja kuuli kiellot.

Laittoi kiireesti kätensä vessanpyttyyn ja lutrasi vettä raivokkaasti.

Juuri kun isä ehti vessan ovelle aikeinaan poistaa poika kielletystä, 

Raivo laittoi itse pytyn kannen kiinni, nousi jakkaralle lavuaarin viereen 

ja ojensi kätensä vesihanan alle.

Tämä ei arvatenkaan ollut ihan ensimmäinen kerta.