Eilen käytiin kuusiostoksilla.
Tytöllä oli ehdot kuuselle; "sellainen äidin kokoinen ja vihreä. Ei mikään punainen!"
Tuli sitten vähän äitiä isompi, mutta vihreä kuusi. Kelpasi.
Aamulla joulukalenterista tuli uusi kuusenkoriste.
Tänä vuonna pieni lintu.
Merkkinä, että tämä oli se päivä.
Se mitä on odotettu koko joulukuu.
Tyttö koristelikin kuusen taas melkoisella innolla.
Luikautti pariin kertaan joulupuu on rakennettu koristeluita tehdessään.
Ja hetkeäkään ei ollut hiljaa.
Poika suhtautui koristeluihin vähän maltillisemmin.
Ihme kyllä!
Koristeita ihaili ja hipelöi.
Vain pari kertaa kävi kuuseen kiinni ja irrotti jo tytön vaivalla kiinnittämät koristeet.
Odotin, että kuusi olisi jo vähintäänkin muutamaan kertaan kaatunut ensimmäisen päivän aikana.
Mutta toisaalta, ei me ihan kauheasti tänään ehditty kotona aikaa viettämäänkään.
On se hieno.
Vaikka muutaman kerran olen jo mielessäni kironnut tuota varisevien neulasten määrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti