Tytöllä oli eilen kerhon joulujuhla.
Tyttöä jännitti omien sanojensa mukaan hirvittävästi.
Esitykset menivät hienosti ja juhlissa oli tytön mukaan huippu kivaa.
Joulukuvaelmasta en tunnistanut tyttöä.
Sattuneesta syystä (mies oli myöhään töissä eikä päässyt ollenkaan osallistumaan juhlaan) jouduin koko kuvaelman ajan juoksemaan pojan perässä, eikä näytelmän seuraamisesta tullut oikein mitään.
Kotona kysyin tytöltä mitä hän kuvaelmassa esitti.
"Jotain paimenta" vastasi tyttö selvästi pettyneenä.
"Etkö olisi sitten halunnut olla paimen?"
"No en!"
"No mikä olisit sitten halunnut olla?
"Enkeli"
"No ehkä ensi kerralla sitten. Aina ei niitä halutuimpia rooleja riitä kaikille.
Ja kyllä paimenellakin oli tärkeä rooli."
"Mutta meiltä kysyttiin mitä haluamme esittää, ja minä vastasin vahingossa että paimen!
Vaikka en edes halunnut olla paimen! Vastasin sen ihan vahingossa"
"Ensi kerralla sanon kyllä että haluan olla enkeli!"
Voi mikä suuri pettymys pienelle prinsessalle. Kun joutui olemaan joku paimen. Ja vielä vähän omasta syystään.
3 kommenttia:
Oih. Täällä ihan tuli kanssa harmitus tytön puolesta :/
Voi paimenparka. Hankalia nämä termit, niin kuin paimenet ja enkelit. :)
Ja luin alempaa, että teidät on vihitty! Onnea!!!
(Me ei olla vielä oltu missään ilman lasta, siis yötä. Hurja ajatus! Ei ihme että äitiä siellä hirvitti.)
Riia; ei tyttö kauan jaksanut asiaa harmitella. Itseä lähinnä nauratti, kun kuvittelin sen tilanteen. Tyttö ei varmaan vain yksinkertaisesti saanut mieleensä mitään muuta kuin sen paimenen, liekö sitten juuri edellinen valinnut sen.
Ilse; Kiitos. Kyllä meinasin itsekin monta kertaa perua koko juhlat. Ihan vain sen takia, että pojan hoitoon jättäminen tuntui niin kamalalta (tyttöhän on jo kokenut yökyläiliä, joten se ei huoleta samalla tavalla). Onneksi äitini vakuutteli että kyllä kaikki menee hyvin.
Kyllä se on varmaan aina kamalaa se ensimmäinen kerta (tai ensimmäiset kerrat ;)). Mutta hyvin onneksi sujui hienosti.
Lähetä kommentti