torstai 16. joulukuuta 2010

15


Se suuttui kun ei saanut haluamaansa siskon käsistä.
Ja tavarat lensivät.
Ääni muuttui kimeäksi ja kasvot punaisiksi.

Pian se suuttui ankalle, joka ei kulkenutkaan perässä tavallista naksuttavaa ääntä pitäen.
Alkoi huutaa ja siirtyi samalla muutaman askeleen sivulle.
Peilin eteen.
Jäi katsomaan itseään peilistä.
Sitä punaista kiukkuista poikaa.

Se olikin niin kiinnostavaa, että jatkoi kiukkuamista ihan vain sen vuoksi, että sai katsoa itseään peilistä.
Kiukkuisena. Ja punaisena.

Ja äiti pidätteli naurua vieressä.
Pieni pippurinen poika.

Sitten äiti tuli ja nappasi sen pienen punaisen pojan syliinsä.
Kutitti vähän kainalosta, suukotti otsalle ja alkoi tanssimaan.
Poika sylissään.
Eikä poika ollut enää kiukkuinen. Saati punainen.

2 kommenttia:

satmaari kirjoitti...

Voi, niin ihana! Kuin meidän Iria toisinaan...

Kerttu kirjoitti...

Ihania pippurisia pieniä ihmisiä! Onneksi vielä tässä vaiheessa niin helposti lepyteltäviä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...