Poika on väsynyt.
Nostan pojan sängylle. Poika hihkuu innoissaan. Tietää mitä on saamassa.
Alkaa syödä innokkaasti. Hieroo silmiään pienillä pulleilla käsillään. Nukkumatti on jo ennättänyt heittää unihiekkaa pieniin silmiin.
Poika syö. Hypistelee rintaliivejäni.
Silmät menevät jo kiinni.
Koskettelee pienen pienillä pehmoisilla sormilla kasvojani. Varmistelee, että olen vierellä.
Suukottelen pieniä sormia. Se taitaa kutittaa, sillä poika avaa uniset silmänsä ja nauraa.
On niin hellyttävä. Tekisi mieli rutistaa.
Poika jatkaa syömistä ja laittaa silmänsä kiinni.
Nukahtaa.
Annan pienen vielä syödä uneen.
Silittelen hentoista tukkaa.
Äidin pieni. Niin ihana rakas.
Pitää vielä pienillä käsillään rintaliiveistäni kiinni.
En tohtisi lähteä pois.
Katselen tuota kaunista pientä olentoa.
Voisiko aika pysähtyä hetkeksi tähän.
Ihan vain pikkuiseksi hetkeksi.
Aika juoksee niin lujaa. Enkä tunnu pysyvän perässä.

4 kommenttia:
<3 Kirjoitat niin kauniisti!
Ihana hetkinen... =)
Kirjoitukset voisivat olla melkein minun kirjoittamia, niin samoissa tunnelmissa tunnutaan usein elävän...
Jenni ja Una; <3
Meli; Samaa olen miettynyt monesti blogissasi vieraillessani :)
Lähetä kommentti