puolivuotiaan elämää

Herään, kun pikku-ukko potkii minua kylkeen.
Kun avaan silmäni näen maailman hyväntuulisimman pojan, joka katsoo minua onnellinen hymy kasvoillaan. Potkii innoissaan ja hihkuu!
"Jee! Äiti on hereillä!"
Touhuilee siskon kanssa sängyllä kun itse vielä torkahtelen jokusen kerran.
Väsyttää, poika kun heräilee taas öisin niin useasti syömään.

Aamupalan ajan (siis minun ja tytön aamupalan) poika leikkii keittiön lattialla leluillaan. Pyörii napansa ympäri. Tutkii lelujaan tarkkaan ja syö niitä antaumuksella.
Lopulta hermostuu kun muistaa, että äidin sylissähän olisi vielä kivempi olla.
Luen lehteä ja juon kahvia.
Vaatii aikamoista taiteilua onnistua siinä ilman, että kahvi on kaatuneena ja lehti märäksi mutusteltuna ja palasiksi revittynä.

Poika innostuu entisestään kun otetaan vaatteet ja vaipat pois. Mikään ei ole ihanampaa kuin nakuna oleminen. Potkii niin, että liikkuu sängyssä taaksepäin.
Touhuilee sängyllä, syö varpaitaan, potkuttelee.
Aamupesutkin ovat vielä ihan kivaa puuhaa. Varsinkin kun näkee vessan peilistä ihanan pojan nauravat kasvot ja äidin myöskin niin "ihanat" kasvot. Suukotellaan siinä peilin edessä hetki.
Vaatteiden päälle pukeminen onkin sitten se tylsä kohta. Silloin täytyy aina ranttaliksi laittaa! Eihän sitä pidä sietää. Nakuna olisi kivempaa.
Sitten taas lattialle reenailemaan. Siskon kanssa on niin hauskaa leikkiä. Sisko on IHANA!

Päiväuniaika alkaa lähestyä.
Mennään pojan kanssa sänkyyn pötköttelemään.
Poika nukahtaa rinnalle. Jätän pojan siihen nukkumaan. Herää kuitenkin jos yritän siirtää hänet omaan sänkyynsä.

Parin tunnin päästä sängystä alkaa kuulua juttelua. Poika on herännyt.
Mennään tytön kanssa katsomaan.
Siellä on erittäin iloinen poika jo masullaan meitä odottamassa.
Hihkuu innoissaan.
Sylitellään pitkästi, ja sitten on taas päästävä touhuilemaan!

Pian on ruoka aika.
Tarjoan pahaa aavistamattomalla pojalle kasvispöperöä.
Poika avaa kaksi kertaa lusikalle suunsa. Sitten alkaa kiemurtelu sylissä.
"Kiitos ruuasta. Se oli nyt tässä."
Saa leikkiä vielä siskonsa kanssa hetken ennen kuin tarjoan sitä parempaa ruokaa.

Lattialla leikkiminen alkaa hermostuttaa. Haluaisi päästä leikkimään siskon leluilla, mutta sisko ei anna.
Nappaan pojan syliini. Sylkytellään ja höpötellään.
Lasken pojan hetkeksi takaisin lattialle. Vessassa käynnin ajaksi.
Poika suuttuu tulisesti. Hän halusi olla nyt sylissä.
Itkee kasvot tulipunaisena. Aluksi ilman ääntä, kunnes muistaa vetää henkeä välissä.
Syliin päästyään itku loppuu samantien. "Pääsinpäs!"

Lähdetään ulos.
Pukeminen on taas kauheinta mitä pieni mies tietää. Etenkin pipojen laittaminen.
Syö tumppunsa märäksi jo ennenkuin päästään edes ulos.
Vaunuihin nukahtaa pienen kärryttelyn jälkeen.

Kotiin tultuamme jatkaa unia vielä sisällä. Vähennän vaan vähän vaatetta, eikä poika huomaa mitään.

Päiväunilta herättyään ilta jatkuu samaa rataa kuin päiväkin.
Lattialla leikkiä, sylittelyä ja tissittelyä. Sylissä hyppimistä, lattialla sätkimistä, koko ajan liikkeessä olemista. Siskon ihastelua, nauramista, kiljumista. Kaiken käden ulottuvilla olevan syömistä ja litra tolkulla kuolaamista.
Toisinaan päiviin kuuluu kyläilyä. Siitä poika pitää. Uteliaalle pojalle se sopii.
Joskus taas kaupoilla pyörimistä. Siitä poika ei innostu. Kaupoilla tulee aina niin kuuma ja muutenkin shoppailu on ihan naisten hommaa.
Toisinaan taas meillä käy vieraita. Sekin on mukavaa! Varsinkin naisia on mukava hurmata hymyillään!

Illalla poika touhuaa isin ja siskon kanssa.
Alkaa jo hieman väsyttää.
Kaikki on hyvin, kunnes näkee minut tai kuulee ääneni.
"Ainiin, äiti. Äidin syliin pitää päästä!"

Isi tekee pojalle iltapesut. Höpsöttelevät samalla. Makuuhuoneesta kantautuu ihana käheä naurunhörötys!
Tulevat luokseni. Poika muistaa taas olemassaoloni ja alkaa itkettää.
Kurottelee pienillä käsillään minua. "Tuohon syliin minä nyt tahdon!"

Syötän pienen pojan sängyssä.
Kovasti on jo väsynyt. Halaillaan hetki ja nostan pojan omaan sänkyyn.
Poika alkaa itkeä kun olen vasta laskemassa häntä sänkyyn. Laitan unilelun ja harson kainaloon, soittorasian soimaan. Silittelen ja pusuttelen.
Lähden pois ja sängystä alkaa kuulua lohduton itku joka muuttuu raivokkaaksi jo ennenkuin olen edes huoneesta ehtiny pois.

Menen takaisin, yritän puhella ja silitellä. Poika suuttuu vaan entisestään.
Syliin kun pääsee niin itku loppuu taas kuin seinään.
Pieni painaa päänsä olalleni. "Tässä on niin hyvä olla."

Syötän pienen vielä uudestaan tai kannan uneen.
Nyt on taas sellainen vaihe, että muuten ei nukahda. Itsekseen omaan sänkyynsä niinkuin vielä joku aika sitten.

Se on tänään 6 kk.
Yritin ottaa pojasta vähän kuvia tuon iän saavuttamisen kunniaksi.
Kuten otin aikoinaan tytöstäkin.
Muutaman ihan kelvollisen kuvan sainkin.
Ja sitten usemman sata näitä ei niin onnistuneita, mutta toisaalta taas niin hellyttäviä.