"Vielä tänään sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään sinä tarraat kiinni käteeni
ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on jo lupaus huomisesta;
minä menen, minä juoksen, minä lennän eteenpäin!
Pysy äiti perässä, olen matkalla seikkailuun!"
Raivo kävelee valtavasti.
Kehitys on huimaa. Ei konttaa enää oikeastaan ollenkaan.
Köpöttelee sinne ja köpöttelee tänne.
Välillä pysähtyy ja nitkuttelee polviaan. "Tanssii".
Kun on vaippasillaan taputtelee köpötellessään pulleaa masuaan. Ja nauraa.
Itse en ole vielä tottunut siihen, että minua vastaan kävelee tuollainen mini-ihminen.
Hämmästyn sitä useamman kerran päivässä.
En voi olla nauramatta kun pieni pellavainen pää ilmestyy pöydän takaa.
Se on niin liikuttava.
Niin pieni, mutta jo niin taitava!
3 kommenttia:
Todella hieno bloki-kirjaus! Kyllä ihminen on hyvin nimetty suomen kielessä - pikku-ihme :-)
Mutta sai minut surulliseksi. Minulla on fibromyalgia, ja "taas tänään painan varovasti jalkani lattialle ja tunnustelen kestääkö se askelieni painon"... enkä taida paljon lentää enää ikinä.
Voi.. ihana pieni :)
Ihana kirjoitus! Niin liikuttavasti kuvaat pienen lapsen eleitä tai oppimista <3
Lähetä kommentti