Pihisen ja puhisen.
Olen kiukkuinen.
Pientä lastani on kohdeltu vääryydellä, enkä saa julkaisu kelpoista tekstiä aikaiseksi.
Tyttöjen suhteet ovat monesti monimutkaisia.
Me pidämmekin erittäin tärkeänä sitä, että lapset leikkisivät yhdessä. Että Pipa osaisi leikkiä porukalla, olisi reilu, ei kiusaisi ketään, ei jättäisi ketään porukan ulkopuolella. Opetetaan että aina otetaan halukkaat mukaan leikkeihin.
Tänään törmäsimme vähän toisenlaiseen ajatusmaailmaan.
Minä en saa leikkiä sinun kanssasi. En enää koskaan puistossa.
Aivan kuin Pipa olisi tehnyt jotain kovin väärää. Mutta kun ei edes ole.
Jos kaksi leikkivät yhdessä ja kolmas otettaisiin mukaan, mutta kolmas ei haluakaan. Silloin kielletään niiden kahden leikkiminen keskenään.
Jotta se kolmas ei jää yksin. Vaikka hän jäi yksin omasta halustaan.
Nyt on sitten Pipa yksin, vaikka hän haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Yhdessä.
Ei opeteta, ei keskustella.
Kielletään leikit kahdelta.
Ymmärtäisin ehkä, jos se kolmas jätettäisiin pois leikeistä. Mutta kun hän jää itse pois leikeistä sen tähden, että ei vaan osaa ja halua leikkiä kuin kahdestaan.
Näin toiset opettavat lapsille ryhmässä toimimista!
Pah! Olen ihan pöyristynyt!
Onneksi minun pieni lapseni on positiivisin ihminen mitä tunnen. Ja suhtautuu tälläisiin juttuihin hiukan rennommin kuin äitinsä.
9 kommenttia:
Mua alkoi kans kiukuttaa! Samalla tuli myös pahamieli pikkutytön puolesta, vaikkei hän itse sitä tunnukaan niin raskaasti ottavan.
Mikään maailmassa ei varmasti voi raivostuttaa niin kuin lapsiin kohdistuva vääryys! Ja kun lapsi vielä sattuu olemaan oma niin se raivostus on potenssiin tuhat!
Kerttu, blogissani on muuten sinulle jotain
Voi ei, kuulostaapa ikävältä tilanteelta :( Paha mieli tuli kyllä.
Muuten aloitan huomenna työt, että jos joskus olette keskustassa päin niin tulkaa moikkaan. Minä meinaan en ole vieläkään saanut niitä vaatteita teille päin :/ Että sekin menis siinä samalla.
Haleja <3
Kuka tuon siis kielsi? Tulipa surku mieli pienen puolesta :(
Ihania syyskuvia! Meidänkin pitäisi lähteä etsimään lehtikasoja, toistaiseksi ei ole löytynyt niin suurta, jossa voisi telmiä :)
Mukavaa loppuviikkoa!
Voi. Halauksia.
Ciancia; No pahamieli juuri Pipan takia itsellekin tuli! Mutta onneksi tuo ei tosiaan osaa ottaa asioita niin kovin vakavasti. Toivottavasti tuo asenne säilyy aina!
Kiitos sinulle :)
Riia; Näin on! Ja kävin blogissasi, kiitos paljon tunnustuksesta. Mieltä lämmittää todella :)
Jenni; Kiitos! Pitää tulla joku kerta moikkaamaan. Ja voin ne vaatteet ottaa samalla.
Suvi; Tuon kielsi noiden kahden tytön hoitaja. On siis pph jolla on hoitolapsina nuo kaksi tyttöä (5- ja 6-vuotiaat. Ja näistä tuo 6-vuotias on se joka ei halua leikkiä kuin tuon toisen lapsen kanssa eikä siis Pipan kanssa suostu leikkimään). Käydään usein aamuisin samassa puistossa ja nuo tytöt ovat myös Pipan kanssa samassa kerhossa. Joten tytöt tuntevat hyvin toisensa (joskin Pipa ei tuota vanhempaa niin hyvin tunne kun ovat samassa ryhmässä olleet vasta vähän aikaa). Hoitaja ei siis minulle mitään sanonut vaan sanoi noille omille hoitolapsilleen ja noista lapsista sitten se toinen joka haluaa Pipan kanssa leikkiä kertoi sen Pipalle ja myöhemmin kerhossa minulle!
Olisin seuraavana päivänä mennyt juttelemaan tuon hoitajan kanssa, mutta eivätpä tulleet silloin puistoon...
Meillä on omassa pihassa aina paljon lehtiä. Kun tuo piha on kuin puisto. paljon puita!
satu; kiitos :)
No olipa erikoista! Kaikkea sitä kanssa kuulee:( Onneksi tyttösi ei ottanut asiaa vakavasti. Tyttöjen kesken nuo kolmas pyörä -jututkin tulee jossain vaiheessa tosi vahvana ja voi aiheuttaa paljon mielipahaa.
Siis ei voi kuin ihmetellä, mistä te jotkut jaksatte tehdä ongelman! Ei kai tuollainen nyt niin maata kaatava juttu ole? Ei teillä taida mitään oikeita vaikeuksia ja ongelmia olla, kun tuollaisestakin pitää blogiin valittaa.
Riikka; Mielestäni myös kovin erikoine ratkaisu hoitajalta. Paljon olen miettinyt noita tyttöjen välisiä suhteita. Vielä leikit onnistuu vaikka tyttöjä olisikin kolme tai useampi (paitsi nyt ilmeisesti tässä tapauksessa), mutta luultavasti se ei ole niin aina... Harmi niin.
Siru; Ei ole maata kaatava juttu. Mutta mielestäni silti ei niin asiallinenkaan.
Tähän blogiini kirjoitan meidän perheemme (lähinnä lasten) arkisista tapahtumista. Joskus ne ovat iloisia juttuja ja joskus tälläisiä pienistä ja turhista asioista valittamisia.
Ja ei. Meillä ei ole kunnon ongelmia. Onneksi niin.
Lähetä kommentti