Heikosti positiivinen...

Rv 3 +5

Rv 4 + 0



Rv 4 + 5


Tälläistä tänne.
Toivotaan, uskotaan ja luotetaan.
Saataisiinko me heinäkuussa vihdoin Pipalle sisko tai veli?!

Rokulipäivä

Eilen vietimme tyttösen kanssa rokulipäivää.
Aamupalan jälkeen rojahdimme sohvaan ja katsoimme pari jaksoa muumeja.
Tai tyttö katsoi ja itse nautin vieressä kahvista ja aamulehdestä.



Myöhemmin meille tuli lapsuudenystäväni lapsineen kyläilemään.

Tarjoiluna sarvia


sekä reunoiltaan ja koristelultaan erittäin epäonnistunut hyydytetty rahkakakku

Ihania tälläiset päivät!

Omituisuuksia

Näitä omia omituisia tapoja olivat monet omiin blogeihinsa listanneet.

Minä perässä.

Voisin kai omat "omituisuuteni" jakaa kahteen kastiin; ruokaan ja nukkumaan menoon liittyviin.
(Omituisuuksina en näitä tosin itse pidä, itsestäänselvyyksinä kylläkin. Mies on asiasta hiukan erimieltä.)

Nukkumaanmeno;

- Nukun aina villasukat jalassa. Peitto on myös aina nukahtaessa tiiviinä pussina jalkojen ympärillä. En voi nukahtaa jalat paljaana. Ja syy siihen on se, että pelkään jonkun kutittavan jalkapohjiani.
- Ennen nukkumaan menoa, minun on aina käytävä ihan viimeiseksi pissalla. Siis aina kaiken muun jälkeen. Vaikka olisin käynyt pissalla ennen hampaidenpesua, pesun jälkeen on käytävä vielä pissalla uudestaan. Tai jos juttelen miehen kanssa sängyssä ennen nukahtamista vain viisikin minuuttia, sen jälkeen on taas käytävä pissalla.
- Kun rupean nukkumaan, kukaan ei saa koskea minuun. Minun on aloitettava unen hakeminen aina oikealta kyljeltä.
-liikuttelen aina jalkateriäni siihen asti kunnes nukahdan.

Ruoka;
- syön leivistä aina reunat ensin ja viimeiseksi sen parhaan keskustan. En syö leivästä koskaan kannikkaa. Jos otan vain yhden palan leipää, otan aina yläpuolen.
- jos syön useamman esim. mandariinin maistan muutaman palan kaikista, jotta voin säästää parhaan makuisen mandariinin viimeiseksi
- kaupassa haistelen tuotteita (mm. leipiä) paketin läpi
- en juuri koskaan syö lautasta tyhjäksi, vaan syömättä jää muutama haarukallinen. Kun raja tulee vastaan, niin se tulee...


Näitä olisi varmaan vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt jokunen.

Ja lopuksi vielä nuuhkaus herkullisesta porkkana-pähkinä-sämpylästä. Nam!

Kaunis

Kaunis.
Kaunis on sana, jota tyttö käyttää todella usein.
Ei ole sitä vielään pitkään käyttänyt. Ennen kaikki kauniit asiat olivat "inahia" eli ihania.
Nyt ne ovat kauniita.

"Äiti sinulla on kauniit sormikkaat."
"Äiti onko minunkin sormikkaat kauniit?"

"Mummu sinulla on kaunis heijastin."

"Tämä paita on kaunis."

" Kun laitan tämän paidan ja tämän mekon ja tukka laitetan leteille, niin minusta tulee kaunis."

"Äiti sinä olet kaunis."
"Äiti minäkin olen kaunis."

"Sinulla on kauniit kengät."

"Nuo kukat ovat kauniita."


Ja viimeiseksi; " Kauniita unia!"



Tämä päivä on ollut erittäin kaunis!

Rakastan

Rakastan istua illalla yksin kotona.
Tai en välttämättä yksin, vaan kaksi niin että tyttö on jo nukkumassa.
Mutta tavallaan yksin. Ainoana valveilla.
Kun mies on yön töissä ja tyttö nukkuu. Saan olla hetken ihan itsekseni. Tehdä mitä haluan.
Tarvitsen omaa aikaa. Tarvitsen sitä aikaa olla yksin "kotona".
Nautin näistä illoista kun mies on yön töissä.
Saan katsella yksikseni telkkaria tai olla netissä.
Lukea kirjaa ja juoda kahvia.
Ihan mitä vain. Ilman että kukaan puhuu minulle mitään.

Rakastan villasukkia.
Villasukkia löytyy kaapista ihan kaiken värisiä ja kuvioisia. Pitkä-ja lyhytvartisia.
Käytän aina villasukkia. Kesälläkin.
Nukkumista en voisi kuvitellakaan paljain jaloin.
Rakastan villasukkiani vieläkin enemmän siitä syystä, että ne ovat äitini tekemiä.

Rakastan yötyön jälkeistä unta.
Sitä kun yövuoron jälkeen kävelee kotiin ja näkee ihmisten kiiruhtavan töihin. Tietää, että itsellä on työvuoro takana ja pääsee ihan pian nukkumaan.
Sitä kun tulee tyhjään kotiin ja aamupalan syötytään saa käydä tyhjään sänkyyn nukkumaan.
Mikään ei häiritse sitä unta. Ei pihalta kantautuva melu. Ei auringonpaiste (meillä on makuuhuoneessa valkoiset verhot).
Sitä kun saa rojahtaa sänkyyn ja tuoksutella hetken lakanoista miehen ja lapsen unisia tuoksuja.
Ja uni tulee heti.
Ja se yövuoron jälkeinen uni on parasta mitä on!

Rakastan tuoksuja.
Puhtaiden lakanoiden tuoksua. Puhtaan kodin tuoksua.
Tuoreen leivän tuoksua. Raikkaan kesäaamun tuoksua.
Kahvin tuoksua. Saunavihdan tuoksua....
Mutta kaiken eniten rakastan pienen Pipan tuoksua. Sitä tuoksua mikä tytön huoneessa leijuu.
Sitä tuoksua mikä on aina tytön nukkuessa voimakkaimillaan.
Sitä ihanaa tuoksua, mitä pitää aina monta kertaa tytön nukahdettua käydä nuuskuttelemassa.
Tuoksua, minkä haluaisin pullottaa ja aina ikävän tullen suihkauttaa ylleni.

"Leikki on lapsen työtä"

Jos näin on, niin tiedän yhden 3-vuotiaan, joka on ehdottomasti ahkerin tuntemani työntekijä.

Aamulla tuo kyseinen neitokainen köpöttelee meidän makuuhuoneeseen. Työntää verhon syrjään ja kurkistaa ulos ikkunasta. Sen jälkeen hän tulee kutittelemaan tilanteesta riippuen joko äidin tai isin hereille.
Nyt on aamu! Nyt on leikin aika!

Aamupalan valmistuessa, tyttö leikkii jotain itsekseen keittiön pöydän ääressä.
Kun aamupala on syöty, tyttö kysyy jo malttamattomana "leikitäänkö?"

Palapelejä, muistipelejä, vauvanukkeja, dubloja...

Ulos ei huvittaisi lähteä kun leikit jää pahasti kesken.
Kun tyttöä muistuttaa, että ulkonakin voidaan leikkiä, tyttö lähtee iloissaan pukemaan eteiseen ulkovaatteita.
Keinumista, hiekkakakkuja, juoksemista, kauppaleikkejä...

Lounaan valmistuessa tyttö kehittelee itselleen uusia leikkejä.
Leikit saa aikaiseksi mistä tahansa; piparkakkumuoteilla voi leikkiä. Kulhoista saa hienon temppuradan, porkkananpalat voivat olla vaikka äiti-porkkana ja vauva-porkkana. Kaikki on mahdollista...

Lounaan jälkeen lähdetään päiväunille. Mutta tyttö ei olekaan enää tyttö, vaan tyttö on muuttunut pieneksi hiireksi. Pieni hiiri konttaa vessan kautta sänkyyn.
Vastailee pienellä vikinällä. Sadun jälkeen pieni hiiri nukahtaa rauhalliseen uneen.

Reilun tunnin päästä pieni hiiri herää päiväunilta.

Välipalan jälkeen, tyttö kysyy taas malttamattomana "leikitäänkö?"
Tyttö joutuu hetken leikkimään itsekseen, kun äiti siivoa keittiön.
Sitten taas leikitään.
Kirjoja, kuurupiiloa, kattiloita ja kahvipannuja, vauvanukkeja, poneja, palapelejä...

Päivällinen. Samalla kun äiti valmistaa päivällistä, tyttö leikkii keittiössä. Kaivaa esiin keittokirjan, katsoo siitä hyvän kalakeiton ohjeen ja alkaa sitä valmistamaan. Leikisti.

Ilta sujuu samaan tahtiin.
Leikkiä. Leikkiä.
Hyppimistä sängyssä, värityskirjoja, muumitaloa, höpsöilyä, kotileikkejä, roolileikkejä... "Minä olen äiti ja ole sinä isi", "Minä olen prinsessa, ole sinä prinssi"

Illalla, iltasadun jälkeen tyttö jää vielä lukemaan itsekseen kirjoja ennenkuin nukahtaa.
Väsyneenä kaikesta leikkimisestä.


Kuka muu tekee töitä yhtä ahkerasti ja innolla?

Pyörä

Kun ilmat alkoivat lämmetä ja ne lähes olemattomat lumet sulaa, Pipa-tyttö alkoi haikailla polkupyörien perään.
Haikailu voimistui, sitä mukaan kun polkupyöriä ilmestyi katukuvaan.

Tyttö katseli mielellään ikkunasta ulkona pyöräileviä ihmisiä. Katseli pyöriä ja luetteli minkä värinen pyörä kenelläkin on.
Kuinka monesti viimeisen kuukauden aika tytön suusta kuului; kun mun isotyttö, mu menee pyöä!"

Eilen päätimme sitten viimein lähteä pyöräostoksille. Tyttö tietysti innostui asiasta kovin, eikä mennyt aikaakaan kun oli jo pukenut vaatteet päälleen. Tosin farkkuhame ja kengät ilman sukkia eivät ihan olleet soveltuvat eiliselle kelille ;)


Kaupasta neiti löysi omansa; hienon tummanpunaisen Nopsan. Tosin ensin neiti ihastui yhteen toiseen pyörään, joka ei värityksellään ja liiallisella tyttömäisyydellään mielyttänyt äitiä. Juuri kun oltiin tekemässä kauppoja tuosta "liian" prinsessamaisesta pyörästä, tyttö muutti äidin mieliksi mieltään ja päätti haluta sittenkin tuon tummanpunaisen pyörän.

Eilen illalla käytiin sitten testaamassa pyörää ensimmäistä kertaa. Otettiin pyörä vielä ensimmäiseksi yöksi sisälle ja koko illan neiti sitä ihasteli. Hyvä, että nukkumaan malttoi mennä.

Tänään kun neiti heräsi, kysyi ensimäiseksi missä pyörä on?!

Eilen neiti ei vielä osannut polkea, kunhan kyydissä istui.
Tänään lähti heti hienosti polkemaan!

Tänään vietiin pyörä sitten pyörävarastoon, mitä neiti ensin kovin protestoi. Onhan se tietysti kurjaa, kun ei voi olla koko ajan pyörää ihailemassa!
Pian tyttö kuitenkin hyväksyi, että pyörä on varastossa. Äidin pyörän vieressä. Omassa pyöräkodissaan.

Vielä juuri ennen nukahtamista tyttö kysyi, että missä Pipan oma pyörä on?
Johon vastasin, että pyörävarastossa, siellä mihin sen juuri veimme. Ja tähän tyttö sanoi, pyörän omassa kodissa.


Mutta tuolta neiti taitaa pian herätä päiväuniltaan.
Ja sehän tarkoittaa vaan sitä, että vaatteet niskaan, kypärä päähän ja ulos pyöräilemään!

Rauhaa ja rakkautta

Rauhallista ja onnellista eloa.

Sitä tänne kuuluu.

Pipa-tyttö nukkuu päiväunia meidän sängyssä.
Yleensä vapaapäivinä nukumme yhdessä päiväunet. Vierekkäin isossa sängyssä.
Tänään ei nukuttanut.
Heräsihän vasta itse yöunilta hetkeä aikaisemmin.
Mies ja tyttö herättivät minut vasta yhdeltätoista! Ja mikä ihana herätys. Sain aamupalan sänkyyn.
Tyttö otti asian kunnolla hoitaakseen, ja syötti minulle viinirypäileitä siihen tahtiin, etten edellisiä edes ehtinyt nielaisemaan :D

No ihana herätys oli tosiaan.

Jotenkin on todella seesteinen olo.
Elämä tuntuu niin ihanalta.
Tämä on nyt seitsemäs vapaapäivä putkeen, ja vielä on yksi jäljellä.
Miehen koulukiireet ovat ohi. Lähti juuri kouluun hakemaan päättötodistustaan.
Nyt alkaa armoton työnhaku, mutta sillä rintamalla näyttää todella hyvältä.
Ja kun mies saa sen työpaikan, saattaisi olla jo aika sille uudelle perheenjäsenelle.
Ehkä. Toivottavasti. Jos meille sellainen suodaan.

Tyttö on aivan ihana. Enkeli.
Äidin ja isin pieni apuri. Omatoiminen isopieni tyttö.
Iloinen ja hyväntuulinen kuin mikä.
Omaa aivan loistavan huumorintajun. Höpsö.
Tyttö joka rakastaa täysillä. Ja elää täysillä.
Ei enää vauva, mutta ei vielä ihan iso tyttökään.
Pipa-tyttö, niinkuin hän itseään kutsuu.

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä.

Pian on kesä.

Pääsiäistä

Pääsiäistunnelmaa.

Tämä pääsiäinen menee kyllä itselläni töissä ja tyttö ja isä saavat viettää pääsiäistä keskenään.

Pääsiäisjuustokakku

Äiti leipoi pupupipareita ja Pipa leipoi näin ihania kakkaroita ! :D

Pipa pääsiäismekossaan!


Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Uusi tukka ja uusi peli

Pipa kävi tänään ensimmäisen kerran kampaajalla.
Hiukan hirvitti mitä siitä tulee.
Olen itse moneen kertaan leikannut neidin otsatukkaa, mutta muuten kultakultreihin ei oltu vielä kajottu.

Neiti oli ensin aivan peloissaan.
Tyttöä jotenkin hirvitti ajatus tukan leikkuusta. On tuo vähän peloissaan ollut aikaisemminkin jo otsatukan leikkaamisestakin.
Ajattelin ettei parturoinnista tule mitään, koska neiti tosissaan oli peloissaan.

Kaikki meni kuitenkin pienen suostuttelun ja kehumisen jälkeen oikein hienosti, ja nyt neitokaisella on siisti olkapäille ulottuva tukka. Söpöliini!

Pieneksi reippauspalkinnoksi lupasin ostaa tytölle yhdestä ihanasta lelukapusta jotain pientä.
(Tuolla kyseisessä kaupassa ei kyllä oikein mitään pientä ollut.)
Pitkän miettimisen ja tuumailun jälkeen Pipana valitsi itselleen ihanan eläinaiheisen muistipelin.

Kaupunki reissun jälkeen mentiin kyläilemään mummulle ja papalle.
Pipa halusi heti pelata muistipeliä mummun kanssa. Tosi hienosti peli jo sujuikin. Ainakin äidin yllätti se, kuinka hyvä muisti tytöllä on.
Ja kaikein parasta oli se, että tyttö oli aivan innoissaan jo pelkästä korttien kääntämisestä ja siitä yllätyksestä mikä eläin kortin toisella puolella on. Ei haitannut löytyikö paria. Pääasia kun ei ole vielä se kuka voittaa. Nyt on vain pelaamisen riemua!
Ja voi niitä riemun kiljahduksia mitä pelaamisen aikana kuului!

Mummulassa neiti nautti taas olostaan.
Sai olla taas huomion keskipisteenä. Siellä neiti sitten höpötti ja leikki. Piti koko ajan sitä omaa pientä tössötystään.
Oli jo yhdessä vaiheessa menossa nukkumaan. Yökylään olisi halunnut jäädä.

Illalla piti vielä isin kanssa pelata pari erää muistipeliä ennen nukkumaan menoa.
Nukkamaan pieni menikin sitten itkun kanssa, koska uuttaa peliä olisi voinut pelata vaikka kuinka monta kertaa!