15

Se suuttui kun ei saanut haluamaansa siskon käsistä.

Ja tavarat lensivät.

Ääni muuttui kimeäksi ja kasvot punaisiksi.

Pian se suuttui ankalle, joka ei kulkenutkaan perässä tavallista naksuttavaa ääntä pitäen.

Alkoi huutaa ja siirtyi samalla muutaman askeleen sivulle.
Peilin eteen.

Jäi katsomaan itseään peilistä.

Sitä punaista kiukkuista poikaa.

Se olikin niin kiinnostavaa, että jatkoi kiukkuamista ihan vain sen vuoksi, että sai katsoa itseään peilistä.

Kiukkuisena. Ja punaisena.

Ja äiti pidätteli naurua vieressä.
Pieni pippurinen poika.

Sitten äiti tuli ja nappasi sen pienen punaisen pojan syliinsä.
Kutitti vähän kainalosta, suukotti otsalle ja alkoi tanssimaan.
Poika sylissään.
Eikä poika ollut enää kiukkuinen. Saati punainen.

14

Kyllä meilläkin niitä kortteja....

on mietitty ja alettu tekemäänkin.

JO tänään.

Josko huomenna olisivat valmiit.

Ja lähtisivät ajoissa postiin.

Mitään materiaaleja en kortteihin ole muistanut/ehtinyt/jaksanut ostaa.

Joten niillä mennään mitä kotoa löytyy.

Kaipa näistä jotain syntyy.

Kyllä minä sitten ensi jouluna olen ajoissa liikkeellä enkä jätä mitään viime tippaan!

13

"Äiti saanko laittaa tänään kerhoon balettipuvun ja balettitossut?!"

"Edes tämän yhden kerran?"

"Laitan alle sukkahousut ja paidan. Ei tule kylmä."

"Äiti tämän yhden kerran vaan!"

"Lupan siivota huoneeni joka päivä!"

"Ihan varmasti."

"Äiti kiltti."

"Pliis."

Ja niin tuo sitten meni.

Kerhoon balettipuvussaan.

Olihan se aikamoisen suloinen (ja iloinen) näky siellä muiden joukossa.

Keltaisessa puvussaan.

10, 11 ja 12

Mentiin naimisiin.

Salaa. 

Paikalla vain me ja lapset.

Seuraavana päivänä pidettiin yllätysjuhlat sukulaisille ja illalla vielä ystäville.

Ihan kaikille (=mummuille) juhlien todellinen luonne ei tullut yllätyksenä. Tyttö kun ei malttanut olla ihan pikkuisen paljastamatta suurta salaisuutta.

Ystävät sen sijaan eivät osanneet aavistaa mitään.

Mukavat juhlat olivat. Vaikka vähän erilaiset.

Tyttö oli niin kaunis. Ja poikakin komea. Kauluspaita ja kravatti päällä ja geeliä tukassa!

Lapset olivat yökylässä. Poika ensimmäistä kertaa.

Ihan hyvin meni, vaikka äitiä hiukan pelottikin.

Jossain vaiheessa yötä poika tosin valtasi ison sängyn makaamalla siellä poikittain. 

Ja mummu joutui tekemään peitoista tiukan paketin ympärilleen kun poika niin kuumeisesti etsi "titiä" mummun yöpaidan sisältä.

Me miehen kanssa kävimme syömässä ravintolassa jossa tapasimme. Jossa olimme työkavereita.
Tai emme siinä ihan samassa, koska se ei ole tällä hetkellä auki. Mutta saman ketjun paikassa kuitenkin.
Illalla menimme ystävien kanssa baariin, jossa kävimme aina silloin melkein kymmenen vuotta sitten.
Paikka oli muuttunut ja ihmiset nuorentuneet.
Mutta mukavia muistoja tuli mieleen.

(Kuvia ei juhlista valitettavasti ole laittaa kun jostain syystä en kamaraan juuri ehtinyt tarttumaan)

9

Toisinaan on tuntuu, kuin varpaat eivät koskisi maahan ollenkaan.

Kuin leijailisi ilmassa.

Hymyilyttää.

Ja on onnellinen.

Silloin saattaa nähdä sydämiä joka paikassa.

Viime aikoina on ollut sellainen olo.

Oikein hyvä.

Lämmin ja kiitollinen.

Huomennakin on onnellinen päivä.

Ja ylihuomenna.

8

Ulkona se lähti traktorin perään.

Katsoi lumoutuneena.

"töötti, töötti"

Ei suostunut liikahtamaankaan.

Ennenkuin traktori lähti poispäin. Ja hävisi näköpiiristä.

Silloin poikakin lähti. Traktorin perään.

"töötti, töötti"

On se. Poika. Samanlainen kuin muutkin.

Kiinnostunut pienestä asti "poikien jutuista".

Eikä varmasti olla tuupattu sinne suuntaan. Ei ainakaan suuresti.

Ei olisi siskonsa saman ikäisenä katsonut kahta kertaa ohi ajavaa traktoria. Tai autoa. 

Tai mitään muitakaan koneita.

Tai olisi ehkä karkuun juossut.

Vaikka oli se kyllä kovin kiinnostunut moottoripyöristä!

On se ihana seurata pienen pojankin kehitystä. 

Kun on viimeiset viisi vuotta seurannut oikein tyttömäisen tytön kehitystä.

Niin erilaisia ovat.

Tytöt ja pojat. Noin yleistetysti. Ainakin meillä tuntuisivat olevan.

Mutta mikä johtuu sukupuolten eroista ja mikä luonteiden. 

Temperamentista.

Siinäkin ovat niin erilaisia.

Ihania. Omiaan.

7

Jaa miksi vaatteet riisutaan ennen syömistä?!

6

Itsenäisyyspäivän perinteisiini on aina kuulunut linnanjuhlien katselu.

Pukujen ihailu. Arvostelukin.

Miehestä en ole koskaan seuraa saanut. Ei tuo ole jaksanut niistä kiinnostua.

Tänään sain tytön seurakseni.

"Tuo on kaunis puku!"

"Tuokin on kaunis puku"

"Onpa tuo violetti ihana puku!"

"Tuon mummon puku on aika kaunis"

"Joko nuo vieraat kohta loppuvat?"

"Olisit äiti itsekin mennyt tuonne juhliin. Sitten voisin katsella sinua telkkarista."

"Tykkään kaikista kauniista puvuista"

"Kuinka paljon noita vieraita oikein tulee?"

"Tuo kimaltava puku on kaunis"

"Harmi kun sinua äiti ei kutsuttu juhliin"

"Onko noita vieraita ainakin sata? Kuinka ne kaikki mahtuvat sisälle linnaan?"

"Eikö presidentti sitten tunne sinua?"

"Tykkään kaikista kauniista puvuista"

"Tuo valkoinen on kaunis. Se on kuin häämekko"

"Minä pukisin tuollaisen mekon päälleni. Tuollaisen joka näyttää häämekolta."

"Harmi kun sinä et äiti ole tuolla."

"Jos sinut olisi kutsuttu, olisit varmasti kaikista kaunein"

"Jos sinut olisi kutsuttu, olisinko saanut tulla sinne kanssasi?"

"Tuo on kaunis puku"

"Ja tuokin on kaunis puku"

"Tuolla on kanis kampaus"

"Ja kaunis puku"

Katseli ehkä viisitoista minuuttia. Eikä ollut hetkeäkään hiljaa. Jokainen puku oli kaunis.

Kaunein taisi tytön mielestä olla Laura Lepistön puku.

Itse en suosikkiani osaa vielä sanoa.

5

Tänään joulukalenterin luukusta tuli ihana uusi piparimuotti. Iso karhu.

Joten pipareiden leivontaa oli tänään ohjelmassa.

Taikina tehtiin heti aamupalan jälkeen ja sitten lähdettiin luistelemaan.

Kotiin kun tultiin, syötiin ja aletiin leipomaan.

Pienin apukokki tosin laitettiin ensin (julmasti) ulos nukkumaan.

Isompi apukokki valitsi sopivat muotit, söi hirvittävän läjän taikinaa (niinkuin itse pääkokkikin), teki muutamat piparit ja siirtyi taas melkoisen pian muihin hommiin.

Ja jätti pääkokin yksinään tuskailemaan 200 piparin takinan kanssa.

Mutta hyviä tuli.

Myöhemmin kysyin tytöltä kirjoitettaisiinko joulupukille kirje.
"No kirjoitetaan nyt sitten" totesi tyttö ei niin kauhean innostuneesti.
Alkoi heti luetella toiveitansa.
"Pitäisikö siihen alkuun kirjoittaa kuitenkin ensin jotain muuta?" kysyin.
"Kuten rakas joulupukki"

"No en minä sitä nyt niin kauheasti rakasta..." sanoi tyttö miettiliäästi.

Lopulta päädyimme kompromissiin ja kirjeestä tuli seuraavanlainen;


Joulupukki,


tykkään sinusta. Toivoisin joululahjaksi

sellaisen ponilinnan missä on mukana ponit,

Muodin taikaa elokuvasta se tyttö millä oli kaunein mekko,

sellainen vaalea koira jolla on mukana tuttipullo,

heppalinna missä on heppoja.

Toivoo Pipa

4

Tyttö isoäidilleen;

"Kun sinä mummi kuolet, niin minä kyllä käyn sinun haudallasi joka päivä.

Ja tuon kukkia.

Ja voin pyytää, että äiti tekee sellaisen nuken joka näyttää ihan sinulta.

Mumminuken."

Kauniita ajatuksia 5-vuotiaalta.