Eräs asia on vallannut mieleni. Viimepäivinä.
Ajatuksiini hiipivät vähän väliä raskaus ja vauvat. Tai yksi tietty vauva. Se meidän toinen, tuleva vauva.
Tämä kuume vaivaa nyt kovasti. Juuri nyt. Ehkä ensimmäistä kertaa ihan todella.
Sain maanantaina kuulla, että yksi läheinen ystäväni on raskaana. Ihan alussa vielä.
Olen niin onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta.
Olen onnellinen myös siitä, että pääseen seuraamaan tuota raskautta läheltä.
Tuo ystäväni ilouutinen on tietysti saanut myös minut kuumeilemaan enemmän.
Ensimmäistä kertaa, osaan myös kuvitella meille toisen lapsen. Että tytön lisäksi täällä jaloissa pyörisi myös sellainen pienempi pötkylä.
Siis nyt ensimmäistä kertaa todella pystyn kuvittelemaan meille tuollaisen tilanteen.
Voih, kuinka hyvältä tuo ajatus tuntuu.
Olisi ihanaa olla kotona ja hoitaa kahta pientä rakasta.
Olisikohan tuo unelma pian totta? Oliskohan sen aika meillä jo lähitulevaisuudessa?
Ja sitten taas toisaalta, pelkästä ajatuksesta tulee jo syyllinen olo.
Ihankuin tekisin väärin tyttöä kohtaan kun edes ajattelen tälläistä...
2 kommenttia:
Nuo viimeiset ajatukset kuulostaa niin kovin tutuilta, samoja pyörittelin mielessä kun ajatuksissa kävi toinen lapsi. Suurin pelko oli se että miten ihmeessä rakkautta voisi riittää kahdelle.
Nyt kun kuopus on puoli vuotta, on saanut huomata jo monta kertaa että kyllä rakkautta riittää, se tuntuu vain moninkertaistuvan. Eikä pikkuisen tulo ollutkaan väärin esikoista kohtaan, kuinka paljon esikoinen veljeään rakastaa, kantaa lelujaan, antaisi herkkunsa. Ja kuinka isoveli saa pienemmän nauramaan ja hihkumaan.
Ilmeisesti nuo ovat ajatuksia, jotka jokainen vanhempi käy läpi.
Itse en oikeastaan epäile sitä, miten rakkautta riittäisi kahdelle.
Tämän yhdenkin kanssa kun on saanut huomata, kuinka se rakkaus vaan kasvaa päiväpäivältä. Ei sille ilmeisesti ole rajoja. Sitä riittää rajattomasti.
Eniten huolettaa se, että aikaa ei enää esikoiselle riittäisi samalla tavalla. Se, että tuo tuntisi itsensä hylätyksi, ei enää niin rakastetuksi. Sitä en ikinä haluaisi, että tuo joutuisi tuntemaan tai ajattelemaan...
Lähetä kommentti