Erilainen päivä sairaalassa

Meillä oli tänään jännittävä päivä.
Meidän oli määrä olla aamusta sairaalassa, päiväkirurgisessa yksikössä.
Jonotus oli ohi ja tänään tyttö saisi korviinsa putket ja kitarisat poistettaisiin.

Tyttö on ollut aina kovin terve. Tavallisia flunssia on ollut paljon, mutta ei sen suurempia.
Helmikuun pitkän ja sitkeän flunssan seurauksena tytön kuulo huononi.
Lastenlääkäri kertoi toisen korvan ja nielun olevan olevan tulehtunut ja neiti sai elämänsä ensimmäisen antibioottikuurin.
Antibioottikuurin jälkeen kuulo ei palautunut entiselleen ja näytimme tytön korvat vielä korvalääkärille.
Korvalääkärin tuomio oli liimakorva ja hän laittoi tytön leikkausjonoon kitarisojen poistoa ja korvien putkitusta varten.

Perjantaina soittelin sairaalaan ja varmistelin vielä, että korvalääkäri tänään katsoo tytön korvat ennen nukutusta. Tytön kuulokun tuntuu olevan taas kunnossa.
Valikoivahan se toki edelleen on, mutta aivankuin tyttö kuulosi taas asiat huutamatta.

Eilen valmistelimme tyttöä sairaalareissua varten.
Ja tänään aamulla pieni kolmevuotias marssi reippaasti kohti sairaalaa.
Juteltiin vielä hoitajan kanssa siitä, että lääkärin pitäisi katsoa korvat ennen nukutusta.

Tyttö leikki innoisaan sairaalan leluilla. Otti reippaasti esilääkkeet ja ihmetteli käsiinsä laitettuja taikarasvoja.

Korvalääkäri tuli meidän kanssamme juttelemaan ja sovittiin, että tarkistetaan korvat leikkaussalissa kun osastolla ei sopivia laitteita ollut.
Pian pääsimmekin tytön kanssa siitymään leikkaussaliin.
Tomera neitokainen käveli nalle ja haahu (=harso) kädessään leikkaussaliin, sanoi käsipäivää kaikille hoitajille ja lääkäreille.
Istui äidin sylissä hievahtamatta kun erittäin mukava lääkäri tarkisti tytön korvat.

Lääkäri totesi, että korvat ovat terveet!
Kevät on tehnyt tehtävänsä ja korvissa ei ole enää mitään vikaa.
Saimme luvan lähteä kotiin.
Tyttö sanoi iloisena heipat kaikille leikkausalin tädeille ja lääkärille.

Osastolla tyttö sai vielä jätskin ja pillimehun ja sitten pääsimme lähtemään kohti kotia.

Kotona jännitys ja väsymys purkautuivat voimakkaana kiukutteluna.
Pian kuitenkin, syömisen ja juttelutuokion jälkeen, päätimme yhteistuumin mennä päiväunille.

Vaikka toimenpiteeseen ei päädyttykään, päivä oli pienelle tytölle ollut rankka.
Kyllähän moinen reippaus väsyttäisi kenet tahansa.

Kun päiväunisatu oli luettu, tyttö oli jo täydessä unessa.