Rv 34

(Juu, olen siis todella hulluna mahakuviin, erityisesti tässä raskaudessa. Siitä hetken päästä lisää. Joten sulkekaa silmänne alastomilta mahoiltani jos ette jaksa enää katsoa ;) Mutta aion mahaani jatkossakin ylpeänä esitellä :D)

Rv 34

Tänne on rantautunut jostain aimo annos tarmoa!
Miten olo voikaan olla näin hyvä!?

Tänään vein aamulla neitokaisen päiväkotiin (toiseksi viimeisen kerran) ja tulin itse kotiin siivoilemaan.
Musiikki on pauhannut täysillä (jostain syystä en nykyään enää kuuntelee musiikkia juuri koskaan, paitsi muumilauluja, Fröbelin palikoita jne. Olisikohan tuossa syy miksi en sitä musikkia enää kuuntele?!)
Tänään siivoillessa kaivelin esiin vanhoja (ja uudempiakin) levyjä ja olen niitä kuunnellut.
Mankassa on pauhannut John Legend, Moloko, Pulp, Kent... Ja olen tanssinut ja laulanut!

Miten voi siivoaminen olla näin hauskaa!?

Onkohan se pesänrakennusvietti sitten viimeinkin saapunut tänne, sillä to do-listani on lyhentynyt viimeisen viikon aikana huimasti.
Olen siivonnut vaatehuoneen, keittiön kaapit, eteisenkaapit, vauvan tulevan huoneen kaapit, pessyt kaikki harsot, kaikki vauvan pussilakanat ja -alulakanat, vaatteet...
Hämmästyttävää!

Jopa mies on yllättänyt. Päättivät tytön kanssa viikonloppuna hakea pinnasängyn vintiltä ja kokosivat sen yhdessä. Vaihtoivat samalla makuuhuoneen järjestyksen niin, että pinnasänky sopii siihen minun viereeni.
Nyt olen sitten muutaman yön nukkunut tyhjän pinnasängyn vieressä. Outoa.

Vointi on tällä hetkellä tosi hyvä. Tuntuu, että se energinen keskiraskaus on vasta nyt täällä.

Vauvan syntymä tuntuu edelleen tosi epätodelliselta.
Se, että pinnasänky on kasattuna ja vaatteet pestynä ei ole saanut minua vielä ymmärtämään, että pian vauva on tosiaankin täällä.
Vielä on kuusi viikkoa laskettuun, joten ehtiihän se iskeä. Viimeistään kun synnytys käynnistyy...

Jotenkin on hirvittävän ristiriitainen olo.
Tavallaan odottaa malttamattomana että näkee tuon mahanahan venyttäjän, mutta toisaalta ei haluaisin tämän raskauden vielä loppuvan.

Nyt vasta olen alkanut tosissani nauttia tästä raskaudesta.
Alkuraskaus oli niin täynnä sitä menettämisenpelkoa, sitten tuli supistukset vaivaksi ja pelko ennenaikaisuudesta.
Vasta hetken olen nauttinut täysillä. Kun ei ole vaivoja.
Viikkoja on jo paljon enkä enää pelkää.

Hirvittävästi harmittaa, että en ole pystynyt nauttimaan tästä raskaudesta alusta asti niinkuin nautin ensimmäisestä raskaudestani.
Sillä rakastan kuitenkin tätä raskaanaoloa.
Ja tämä on todennäköisesti viimeinen raskauteni. Sillä mielin olen ollut ja onkin oltava.
Siksi olen kirjannut päiväkirjaan tarkasti kaiken ylös. Siksi olen halunnut kamalan määrän masukuvia. Siksi olen yrittänyt ikuistaa tämän kaiken.
Koska en tule tätä enää koskaan kokemaan. Luultavasti.

Ja koska tiedän, että tulen tätä niin paljon kaipaamaan. Tulen vielä haikailemaan raskauden perään.
Tiedän sen. Siksi haluan, että muistan tästä ajasta kaiken.