Viimeinen päiväkotipäivä

Maanantai. Tytöllä oli viimeinen päivä päiväkodissa.

Lueskelin juuri kirjoittamiani juttuja päiväkodin aloituksesta.
Kuinka rankkaa oli töiden aloitus kahden vuoden tauon jälkeen. Kuinka paljon tunsin syyllisyyttä siitä, että vein tytön päiväkotiin.
Kuinka paljon pelkäsin sitä, miten tyttö sopeutuu päiväkotiin ja suureen elämänmuutokseen.
Kuinka paljon pelkäsin myös sitä, miten itse jaksan tytön kanssa touhuta raskaan työpäivän jälkeen.

Kuinka ristiriitaiset tunteet olivatkaan; tavallaan oli ihanaa palata töihin ja toisaalta taas aivan kamalaa. Syyllisyys oli hirveä.

Kuinka monet itkut itkinkään ja kuinka helposti kaikki sitten lopulta menikään.


Nyt on tytön päiväkotiura tauolla ja kuinka paljon sitäkin olen miettinyt.

Haluan pitää tytön kotona kun olen itse kotona vauvan kanssa. Sen ajatuksen voimalla aikoinaan pystyin tytön päiväkotiin viemään. Kun tiesin, että vielä jonain päivänä tyttö saa taas nauttia kotiajasta äidin ja tulevan sisaruksen kanssa.
En pystyisi tyttöä viemään aamulla päiväkotiin kun itse jäisin kotiin hoitamaan vauvaa. Se ei tuntuisi oikealta.
Ei ainakaan heti vauvan synnyttyä. Muutenkin elämänmuutos tulee olemaan jo kovin suuri pienelle ihmiselle.

Toisaalta taas tyttö on kuitenkin vauvan synnyttyä jo 3 v 8 kk. Iso tyttö.
Pitäisikö tuon ikäisellä olla jo enemmän virikkeitä kuin mitä pystyn hänelle kotona tarjoamaan. Hän kun on kuitenkin tottunut päiväkotiin. Hän on viihtynyt päiväkodissa. Hänellä on siellä paljon ihania ystäviä.
Onko oikein repiä hänet pois tuosta tutusta ympäristöstä.

No toisaalta, meillä ei ole ollut vaihtoehtoa.
Me emme ole voineet tehdä sitä päästöstä, minkä monet vanhemmat voivat tehdä.
Tyttö ei olisi voinut jatkaa päiväkodissa. Se ei ollut meistä kiinni. Vuoropäiväkodissa kun ei voi jatkaa jos toinen vanhemmista on kotona.

Varmasti olisin ottanut tytön kotiin, vaikka olisikin ollut mahdollisuus päättää.
Mutta toisaalta olen onnellinen, ettei sitä päätöstä tarvinut itse tehdä.

Nyt jännittää, tuleeko tytölle jossain vaiheessa kova ikävä päiväkotia.
Nyt ikävää ei ainakaan ole.
Päiväkodin lopettamista varmasti helpottaa se, että tyttö oli kaiken kaikkiaan päiväkodissa vain 13 päivää/kk. Monesti ei edes noita kaikkia päiviä.
Pitkään olin puhunut tytölle, että kesällä hän jää äidin kanssa kotiin.
Tyttö jo oikein odotti sitä aikaa.
Viimeisinä viikkoina sanoi, ettei enää edes haluaisi päiväkotiin.

Joten ehkä tästä hyvä tulee.
Ja kun vauva syntyy, niin silloin ei varmasti päiväkotia muista meistä kumpikaan.