Imetys

(Kuvissa Pipa pienenä)


Herään yöllä pieneen ähinään joka kuuluu vieressäni olevasta pinnasängystä.
Nostan pienen unisen pojan viereeni.
Hän on vielä aivan unessa.
Silmät eivät aukea, mutta suu etsii kuumeisesti rintaani.
Poika saa otteen rinnasta ja alkaa halukkaasti syömään.
Hän syö silmät kiinni. Kovalla halulla.
Pienet kädet ovat vierekkäin. Tiukasti nyrkissä.
Nenästä tippuu välillä pisara maitoa.
Hän on niin hellyyttävä siinä vieressäni. Ihollani.
Nukuttaa, mutta haluan katsellä häntä.
Hän on jotenkin niin ihana.
Haavoittuva. Häntä minun on suojeltava.
Silitän hänen silkkistä tukkaansa.
Yritän nuuhkaista hänen vauvan tuoksuaan.
Sitä viattomuuden ja puhtauden tuoksua.
Katselen häntä häntä ja hymyilen.

Havahdun hereille hetkeä myöhemmin.
Olen nukahtanut ja poikakin lopettanut syömisen.
Olemme nukkuneet siinä aivan vieretysten. Kainalokkain.
Suojassa kaikelta.
Silitän pojan tukkaa, suutelen otsaa ja nukahdan uudestaan.

Pipaa odottaessa minulla ei ollut sen kummempia odotuksia imetyksen suhteen. Toki halusin imettää, mutta en ajatellut sitä sen kummemmin. En ajatellut, että olisi maailmanloppu jos imetys ei onnistuisikaan.

Pipa syntyi ja tarttui rintaani oikealla otteella.
Imetys lähti heti sujumaan ongelmitta. Alussa oli tietysti kipeät rinnat ja nännit. Mutta nehän kuuluvat asiaan.
Pian ihastuin imettämiseen. Pidin siitä. "Rakastuin" siihen. Aloin arvostaa sitä; pystyin ruokkimaan lapseni omalla maidollani.
Kaikki sujui onnekseni hyvin. En ollut varautunut vastoinkäymisiin, joten jos niitä olisi tullut ,en tiedä kuinka imetyksen olisi käynyt.
Vasta myöhemmin, asioihin enemmän perehtyneenä, ymmärsin kuinka onnekkaita olimme kun kaikki lähti sujumaan niin hyvin.

Pienenä Pipa saattoi syödä montakin tuntia putkeen. Söi, söi ja söi.
Vaihdoin vain rinnalta toiselle. Katselin telkkaria ja ihastelin rinnallani olevaa tyttöä.
En koskaan miettinyt onko noin tiheä ja pitkään syöminen normaalia.
Silloin en tiennyt tiheänimun kausista, mutta en silti kummastellut vaikka Pipa yllättäen halusikin syödä aikaisempaa tiheämmin. Vaikka yöt menivätkin syöttäessä.
Minä vain imetin tyytyväisenä. Ja nukuin sitten päivällä kun Pipakin nukkui.
Muistan, että en koskaan epäillyt maitoni riittävyyttä.
Minä vain luotin.

Pipa oli helppo imetettävä.
Pipa saikin elämänsä ensimmäiset puoli vuotta pelkkää rintamaitoa ja osittaisimetys jatkui vielä reilun vuoden ikään.
Kaikki sujui hyvin. Ilman suurempia ongelmia.
Edes rinnasta vierotus ja imetyksen lopetus ei tuottanut ongelmia. Se sujui luonnostaan.
Äidille tuo lopetus sen sijaan oli kova pala. Itku silmässä menin monen monta kertaa nukkumaan. Kun äidin pieni ei enää tarvinutkaan rintaa ja äidinmaitoa.


Ukon kanssa paineet imetyksen onnistumiseen olivat paljon suuremmat.
Nyt tiesin mitä imetys on.
Kuinka ihanaa se on. Kuinka helppoa se voi olla.
Tiesin kuinka paljon siinä haluan onnistua.
Kuinka tärkeä asia se on minulle. Ja tietysti vauvalle.

Imetys Ukonkin kanssa on lähtenyt hyvin sujumaan.
Ei tosin ehkä ihan yhtä ruusuisesti kuin Pipan kanssa. Mutta hyvin kuitenkin. Lisämaitoja ei ole tarvittu.

Synnyttyään Ukko ei vielä osannut tarttua rintaan kiinni, vaan se vaati pientä harjoittelua. Sairaalassa ollessamme Ukko piti herätellä syömään. Hän kun olisi vaan mielummin nukkunut.
Syömisenilon ymmärtäessään, Ukko tarttuikin sitten niin lujasti kiinni, että pitkään imetys sai kyyneleet silmiini. Kivusta, ei ilosta.
Alussa pelkäsin imetyshetkiä. Pelästyin aina kun sängystä alkoi kuulua ähinää. Toivoin, että poika nukkuisi vielä hetken. En jaksaisi enkä haluaisi vielä imettää. Olisin halunnut vielä antaa hetken lepoa rinnoilleni.
Pelkäsin sitä kipua.

Ukko imi niin kovalla teholla, tiheästi eikä imuotekaan ollut vielä ihan kunnossa, että lopulta rintani vuosivat verta.
Kyyneleet silmissä katselin Ukkoa kun hän syömisen lepäili tyytyväisenä sylissäni ja veri valui hänen suupielestään. Kuinka se näytti jotenkin niin pelottavalta ja toisaalta taas ihanalta. Olihan siinä sylissäni pieni poikani joka oli juuri saanut mahansa täyteen maitoa. Mutta se veri näytti niin hirvittävältä.

Sain lopulta vielä rintatulehduksen, mutta pian rinnat siitä parantuivat. Imetysote tuli oikeaksi.
Aloin taas nauttia imetyksestä.
Nauttia siitä, kun saa käpertyä pienen kanssa sohvan nurkkaan. Saa katsella sitä ihanaa tuhisijaa rinnalla. Silitellä ja nuuhkia. Olla se pieni hetki vaan ihan kahdestaan.

Imetys jatkuu ja toivottavasti vielä pitkään.
Toivon, että päästäisiin Ukonkin kanssa täysimetyksellä 6 kuukauden ikään ja sitten vielä osittaisimetyksellä ainakin sinne yli vuoden ikään.

(kuvassa Pipa)

(Vaikka meillä imetykset ovat lähteneet hyvin sujumaan, olen "opiskellut" imetyksesä lisää. Parhaiten tietoa olen saanut imetystukilista kotisivuilta.
Siellä on hirvittävän paljon hyvää tietoutta imetyksestä. Paljon sellaista mitä en ole tiennyt. Paljon hyviä vinkkejä, neuvoja, jne.
Nyt luin sieltä surullisen uutisen.
Adressin Imetyksen vertaistuen puolesta voit allekirjoittaa täällä.)