Ukko herää päiväunilta ja itkee sängyssä.
Pipa ehtii sängyn viereen ennenkuin minä.
En pidä mitään kiirettä.
Pipa juttelee ja silittelee. "Heräsitkö?" "Älä itke kaikki on hyvin. Äiti tulee pian."
Ukko lopettaa samantien itkemisen kun näkee siskon.
Hymyilee ja naureskelee. Juttelee siskolle omalla kielellään.
Annan heidän vielä seurustella ennenkuin menen nostamaan Ukon pois sängystä.
On ihanaa nähdä kuinka paljon lapset pitävät toisistaan.
Pipa pitää huolta.
Juttelee, pussailee ja halailee alituiseen.
Ukko innostuu siskon nähdessään.
Seuraa kiinnostuneena siskon touhuja.
Juttelee ja naureskelee siskolle.
Sisko antaa välillä vähän rajustikin rakkautta. Halaa ehkä vähän turhan lujasti. Ei ihan aina muista kuinka pieni Ukko vielä on ja kuinka voimakkaasti voi halata.
Mutta Ukko ei välitä. Kertaakaan ei ole itkenyt Pipan antaman hellyyden vuoksi.
Kädet vain viuhtovat ja silmät räpsyvät.
Ja sitten tuo jo nauraa!
Olen yllättynyt siitä kuinka luja side noiden kahden välille on jo muodostunut.
Ukkohan on vasta parin päivän päästä kolme kuukautta, ja nyt jo näkee kuinka tärkeitä ovat toinen toiselleen.
Ukko on niin kiintynyt kuin pieni vauva vain voi olla. Itku loppuu kun sisko lohduttaa. Tuntuu kuin jo katsoisi siskoaan ihailevasti.
Pipa pitää huolta. Rakastaa. Ikävöi.
Pipa miettii mitä kaikkea opettaa pikkuveljelle; keinumista, kävelemistä, piirtämistä...
En tiedä tuleeko noista kahdesta parhaita kavereita.
Onko heistä paljoakaan leikkiseuraa toisilleen.
Ikäeroa kun on melkein neljä vuotta.
Mutta toivon ja uskonkin, että heistä tulee toisilleen todella tärkeät.
Pipa pitää huolta veljestään, opettaa ja neuvoo. Veli arvostaa siskoaan, ottaa mallia.
Turvaavat toisiinsa. Pitävät huolta toisistaan.
Ovat läheisiä.
Vielä aikuisinakin.
Ukko on aivan väsynyt.
Vien pojan sänkyynsä nukkumaan.
Jää sinne mytystelemään uniharsoaan.
Juttelee. Pitää sellaista "univalitustaan".
Tyttö kiirehtii sängyn viereen.
Alkaa jutella pojalle;
"jättikö se äiti sinut tänne ihan yksin?" "Ei mitään hätää, sisko on tässä!"
Poika piristyy ja alkaa hymyillä ja jutella tytölle.
Eikä enää ole toivoakaan, että poika nukahtaisi itsekseen sänkyynsä.
4 kommenttia:
Oi sinun ihania lapsia. <3
Ovat onnenmurusia. <3 <3 <3
Kaunista luettavaa:)
Ihanaa. Oi meillä ei ollut ollenkaan tällaista. Olin toki toivonut, että juuri näin. Mutta ehei. Esikoinen oli valtavan mustasukkainen ja agressiivinenkin vauvalle. Argh, olin niin helisemässä hämmennykseni kanssa alussa.
NYT on onneksi helpompaa. Tai kuinka sen kuvaisin. Ovat hitsautuneempi parivaljakko. Ihanan oloiset veljekset. Ja jos nahistelevat, en ole enää niinkään huolissani, sillä heillä on NIIIN paljon jo hyviä juttuja ja hetkiä ja halailuja ja suukkoja ja kainaloon menoja ja kikatuksia... Ehdottomasti enemmän positiivista kuin negatiivista.
Blogisi on herkkä ja ihana. Oli mukava löytää tällaista. Toivon kaikkea hyvää ja pysyttelen kuulolla.
Kiitos kaikille.
Voi minä niin pelkäsin sitä mustasukkaisuutta. Toki tiedän että se kuuluu asiaan. Mutta silti se pelotti.
Meillä se meni tosi nopeasti ohi.
Toisaalta osasin niin vähän odottaakin. Tai ainakin toivoa.
Pipa on hirvittävän "kiltti" luonteeltaan. Hellä ja herkkä. Sellainen hoivaaja.
Joten en ole yllättynyt, että rakastaa "pitää huolta" veljestään.
Olemme myös yrittäneet kertoa tytölle, että aina ei tarvitse pitää ja tykätä. Saa harmittaakin ja veli saa olla "tyhmäkin". Että nekin tunteet ovat aivan sallittuja.
Mutta on ihanaa, että kaikki on sujunut näin hyvin!
Lähetä kommentti