"Poika on aina liikkeessä." Kirjoitti terveydenhoitaja pojan neuvolakorttiin kun poika oli puoli vuotias.
"IKILIIKKUJA." Kirjoitti nyt viimeksi kun kävimme kasvun takia kontrollikäynnillä.
Painokäyrä oli lähtenyt nousuun, mutta pituuskäyrä laskee kuin lehmän häntä.
Mitat olivat nyt 7 kk iässä 8 200 g ja 71.5.cm.
Mutta ei terveydenhoitaja huolissaan ollut. Koska tuo on ikiliikkuja. Kaikki energia menee liikkumiseen.
Se on ollut sellainen aina. Silloinkin kun ei vielä edes liikkeelle päässyt.
Vähintäänkin jalat ovat liikkeessä koko ajan. Lattialla jalat sätkivät hirmuista vauhtia. Rinnalla ollessaan koivet osoittavat kohti taivasta ja vispaavat ees ja taas.
Sylissä ollessaan yrittää päästä pois. Tai jos sylissä hetken viihtyy niin silloin hyppii siinä.
Soseiden syöttäminen on ihan mahdotonta.
Poika hyppii syöttötuolissa. Ihan koko ajan.
Poikaa on pidettävä käsivarresta (tai toisinaan jopa päästä) kiinni, että saa lusikan osumaan suuhun. Silmän, korvan tai posken sijaan.
Liikkuminen häiritsee myös yöunia. Heti kun uni on vähän kevyempää, poika kääntyy mahalleen. Eikä osaa siinä nukkua saati kääntyä takaisin selälleen. Joten varsinkin alkuyö on yhtä mahallaan huutamista. Ja kun poika tosiaan heti mahalleen jouduttuaan alkaa huutamaan kasvot punaisena, keuhkojen täydeltä!
Pojalla onkin unikavereinaan mitä ihmeellisimpiä virityksiä estämästä häntä kääntymästä mahalleen. Tosin eivätpä ne juuri mitään estä...
Koko ajan punkee ja puskee. Heiluu ja hyörii. Vispaa ja sätkii.
Liikkeessä on koko ajan.
Nyt on opinut myös ryömimään.
Pääsee siis ihan rehellisesti eteenpäin. Valmiudet siihen olisivat varmasti olleet jo kauan, mutta yrittämisen sijaan poika keskittyi lattialla ollessaan siihen armottomaan sätkimiseen ja touhottamiseen.
Mutta nyt ryömii ja vauhti kiihtyy koko ajan.
Joten mitään suurta pullistumista en usko pojassa jatkossakaan tapahtuvan. Se on vaan tuollainen ruipelo.
Hoikka poika se on. On ollut aina. Ei ole oikeastaan koskaan omistanut reisimakkaroita. Saati kaksoileukaa. Ihan toista maata kuin siskonsa vauvana.
Se on niin pieni ja sirpsakka. Mutta silti niin ihanan pehmeä.
3 kommenttia:
meilläkin nuo lapset on keskenään yosi erilaisia. Ensimmäinen on ja on aina ollut sellanen rimpula ja liikkuvainen, tää toinen sitten saattoi pikkuvauvana nukahtaa vaikka lattialle :D Enää ei kyllä sellaista tapahdu, mut paljon hitaampi käänteissään kun vertaa siskoonsa.
Meillähän Aapolla hidastui tosi paljon pituuskasvu 5kk iässä kun alkoi saamaan soseita. Sitä tutkittiin joka kuukausi, mietittiin jotain allergioita yms. Ja mä yritin sanoa että vaikuttaako se, että poika alkoi liikkuun, teki ekat hampaat ja alkoi saamaan soseita samaan aikaan. Vasta 1v terkkari sitten itsekin totesi että taisi olla se syy.. ja nyt poika on pitkä poika. Verrattuna siis meihin vanhempiin ;)
Nähdään keskiviikkona, en malta odottaa <3
Ihana vispaaja! Meijän ikiliikkuja, joka aloitti jo vatsassa, onkin jo 4,5-vuotias ;) Vauhti on hiljentynyt, mutta vauhtia on edelleen!
Lähetä kommentti