lauantai 13. helmikuuta 2010

Sisarukset vol.2



Tyttö näki yöllä pahaa unta.
Huusi sängyssä äitiä.
Hain tytön loppuyöksi meidän väliimme nukkumaan.
Turvaan pahoilta unilta.

Poika nukkui aamuyön levottomasti.
Otin pojankin jossain vaiheessa meidän viereemme nukkumaan.
Poika kieppui ja vähän itkikin.
Ennenkuin ehdin unenpöppörössäni mitään tehdä, näin kun uninen tyttö tarttui pojan käteen kiinni. Pieni käsi silitti vielä pienempää kättä.
"Voi pientä. Älä itke. Ei ole mitään hätää. Nukutaan vielä" tyttö sanoi.
Ja poika lopetti kieppumisen, rauhottui ja nukahti.


Päivällä lähdettiin kauppaan.
Poika raivostui taas tapansa mukaan pukemisesta ja huusi vielä kaukaloonkin laitettaessa.
Tyttö oli jo pukenut ja me miehen kanssa vielä puimme ulkovaatteita itsellemme.
Tyttö meni poikaa lohduttelemaan.
Otti poikaa kädestä kiinni.
"Silloinkun minä olin ihan pieni, minäkin itkin aina kun puettiin. Minäkään en tykännyt siitä yhtään. Mutta ei sitä tarvitse itkeä. Se vaan täytyy tehdä. Mutta ei ole mitään hätää."


Illalla luimme tytön kanssa kirjoja sohvalla.
Poika leikki lattialla leluillaan.
Välillä reenaili konttausasentoa ja hytkyi siinä.
Lopetimme lukemisen ja aloimme seurata pojan reenailua.
"Hyvä Ukko! Hienosti osaat!" hurrasimme pojalle.
Sitten tyttö singahti pojan viereen lattialle ja halasi poikaa voimaakkasti.
"Sinä olet niin ihana! Maailman paras pikkuveli!"

5 kommenttia:

Hups kirjoitti...

Voi, ei saa kirjoittaa näin kauniisti just kun mä olen laittanut ripsiväriä, mulla nousi kyynel silmään. Ihana kirjoitus ja ihanat lapset!

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin tuli kyyneleet silmiin kun luin.. :´)

Jaksamista arkeen,
anna itellesi armoa, oot ihan varmasti hyvä, paras äiti lapsillesi <3

T. Heidi (dinsku)

Laura Romo kirjoitti...

Niin suloista.

Kiitos kun kirjoitat näitä juttujasi, löysin blogisi aivan vastikään ja näitä on niin ihanaa lukea. Monet mietteesi tuntuvat niin tutuilta (oma poikani täytti juuri 9kk), mutta sinä puet samankaltaiset ajatuksemme sanoiksi niin paljon kauniimmin.

Elämä todellakin on kaunein satu. Ihanaa ystävänpäivää!

Riikka kirjoitti...

Oi mitä hetkiä:) Meilläkin jo välillä isoveli 3 v lohduttelee pikkuveikkaa 4kk. Silloin kyllä olen niin onnellinen että heillä on toisensa.

Kerttu kirjoitti...

Hups; :D Kiitos. Ihania nuo kyllä ovat!

Heidi; Kiitos. ja varmasti pitäisi olla armollisempi...

yummy; Kiitos. Ja mukavaa että jätit kommentin. On kiva aina saada tietää uusista lukijoista!

Riikka; Tuollaiset hetket tosiaan ovat niitä kun on oikein kiitollinen noista kahdesta. Siitä että heillä on toisensa. Toivon vaan niin, että he pysyvät aina läheisinä ja pitävät toisistaan huolta. Ovat toisilleen yhtä tärkeitä vielä aikuisinakin kuin mitä nyt.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...