Viikonloppuna

Lauantaina tyttö lähti mummulaan yökylään.
Olimme kutsuneet ystäviä istumaan iltaa.
Ajatuksena rauhallista yhdessäoloa. Hyvää ruokaa, ehkä vähän hyvää juomaakin. Paljon juttelua ja naurua. Ilman lapsia. Vain aikuisten kesken.

Poika jäi kyllä kotiin. Tuo nyt ei ilman äitiä pärjää muutamaa tuntia pidempään. (Eikä äitikään taida pärjätä ilman poikaa). Kun ei se pulloruokkiminenkaan onnistu ja poika heräilee öisin erittäin tiheästi.
Mutta ajattelin, että helppohan se poika on käydä aina tainnuttamassa takaisin uneen ja sen jälkeen palata keskuteluiden pariin.

Mies siivosi ja minä leivoin ja laitoin ruokaa.
Jossain vaiheessa alkuiltaa puhelin soi.
Tyttö soitti. Oli päättänyt, että ei haluakaan jäädä yökylään. On mielummin kotona meidän kanssamme. Oli tullut ikävä. Pojuakin oli niin kova ikävä.
Sanoi vielä hetken leikkivänsä ja sitten aikoi tulla kotiin.
Tytöllä on monesti yökylässä ollessaan tullut hetkiä jolloin on ikävä. Mutta ne ovat menneet ohi ja tyttö jäänyt yökyläilemään innoissaan ja hyvillä mielin.
Nyt ei mennyt ohi. Ja niin pappa toi tytön kotiin yöksi.

Ilta ei sitten sujunut ihan suunnitelmien mukaan.
Vieraat tulivat, ja tyttöhän ei malttanut nukahtaa millään (kuten arvata saattaa).
Hyppäsi huoneestaan pois vähän väliä. Luettiin iltasadut pariinkin kertaan. Tyttö piirteli vieraille piirrustuksia. Kurkki ovenraosta. Kävi monta kertaa pissalla. Touhuili huoneessaan.
Pojankin nukahtaminen kesti. Vaati useamman tissittelyn ennenkuin nukahti. Sitten parahteli useasti itkemään. Kääntyi unissaan mahalleen ja vaati miljoona kertaa kippauksen takaisin selälleen.
Jonkun aikaa nukuttuaan heräsi ja olisi halunnut seurustella.

Mutta niinhän se menee. Kun jotain suunnittelee, niin silloin mikään ei mene niinkuin normaalisti.

Mutta lopulta kumpikin lapsi oli unessa. Ainakin hetken yhtäaikaa.
Ja oli meillä hauskaa.
Sain jopa juotua sen pitkään haaveilemani lasillisen valkoviiniä!


Sunnuntaina juhlittiin pienimuotoisesti tytön nimipäivää (joka oli tuossa joku aika sitten).
Olemme ottaneet tavaksi kahvitella tytön nimipäivän kunniaksi. Kun isovanhemmat ovat kuitenkin aina halunneet kahville tulla.
Ja onhan se ihanaa että tytöllä on kaksi juhlapäivää vuodessa! Koskaan ei voi olla juhlia liikaa!
Isovanhempien lisäksi kahvikutsun saivat lasten tädit miehineen.

Olin ajatellut tehdä ihan vain jonkun juustokakun, mutta pari päivää ennen juhlia tyttö ilmoitti haluavansa kakun jossa on Mintun kuva. Ja mansikkatäyte.
Joten täytekakku oli tehtävä. Harmittavan vähän aikaa jäi kuvan maalaamiseen, eivätkä värit edes ehtineet kuivua kunnolla ja kuvasti tuli jotenkin sottainen.
Mutta tyttö tykkäsi. Seuraavaksi haluaa kuulema Barbiekakun.