torstai 25. maaliskuuta 2010

Minne se vauva katosi?



Se menee.
Se ryömii. Se konttaa.
Se nousee istumaan.
Ja se nousee seisomaan.
Se kiipeää.

Se kaatuu. Se muksahtaa.
Se kolauttaa päänsä.
Jalat luistavat ja se mätkähtää nenälleen maahan.

Se ähisee. Ja se puhisee.
Välillä se itkee.
Mutta koko ajan se menee.
Vaikka väkisin.
Esteitä ei ole, ainoastaan haasteita.

Se menee.
Se puhisee. Se puhaltaa. Se murisee.
Se nauraa.
Se tutkii. Se oppii. Se maistaa.

Aina vaan uudestaan. Kerta toisensa jälkeen.


Ja sitten välillä se roikkuu housunpuntissa ja sanoo "äittä" .
Silloin se tahtoo syliin.



3 kommenttia:

Meli kirjoitti...

Kuin myös meillä, ihan sama meno Kirppusella. Kaatuu ja milloin kieli jää hampiaden väliin, milloin silmäkulma mustuu. Mies sanoo että se on kuin elohopea.
Meillä kontataan vviereen, nostetaan kädet ylös ja sanotaan vaativasti ja kovaa ÄÄÄÄ -syliin ota, äiti.
Niin ihanaa, mutta myös niin rasittavaa.

Jenni kirjoitti...

Niin ne kasvaa nopeasti :)
Meidänkin vauva jo kaksivuotias ensi viikolla. Sniif..

Onko muuten tarvetta Adidaksen gollegepuvulle? Koko 80cm ja värinä punainen ja harmaa :) Lisäksi mulla olisi kaksi kevätpipoa, toinen sininen jossa valkoisia tähtiä (Lindexin) ja toinen musta, missä lukee jotain vaaleansinisellä (hennesin)

Kerttu kirjoitti...

Meli; tosiaankin niin ihanaa mutta myös rasittavaa!
Väsyneenäkin pojan on koko ajan noustava pystyyn ja sitten tapahtuukin paljon kaatumisia. Kun ei enää jaksaisi olla seisaallaan tai nousta seisomaan. Mutta kun on pakko!
Ja tuo meidän herrahan ei osaa itse laskeutua alas seisomasta niin koko ajan saa olla sitä tekemässä toisen puolesta!

Jenni; Niin iso poika jo teidänkin vauva. Ihan liian nopeaa aika menee. Saisi madella paljon hitaampaa! laitan fb:ssä viestiä tässä joku päivä...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...