Olin neulomassa olohuoneessa.
Mies ilmeistyi ovensuuhun unisen pojan kanssa. Pojan tukka oli nukkumisesta pörrössä. Silmät punaiset. Hieroi silmiään ja näytti oikein surkealta.
Itkuihin ei nyt auttanut sylittelyt. Tarvittiin jotain muuta.
Olen miettynyt tassuhoitoa. Lukenut siitä.
Mutta kuinka sen saisin tehoamaan poikaan joka vain raivostuu entisestään silittelystä, taputtelusta, hellästä kiinni pitämisestä.
Vaatisi ainakin paljon pitkää pinnaa. Ja mahdollisuuden nukkua päivisinkin.
Ehkä se ei kuitenkaan ihan vielä tunnu ajankohtaiselta...
Vaikka kyllä tuo heräilee luvattoman usein öisin.
Alkuyöstä parahtelee monesti itkuun. Toisinaan huutaa suoraa huutoa. Kuin olisi kauhuissaan.
Mietin onko kipuja? Vai näkeekö pahaa unta?
Onko uni levotonta koska on päivän touhunnut niin täysillä. Eikö pieni voi rauhoittua edes yöksi.
Heräilee läpi yön. Ja syö monta kertaa.
En pysy laskuissa perässä. En edes jaksa laskea.
Varmasti ei joka kerta nälkäänsä herää. Mutta uskon, että tarvitsee kyllä syömistä vielä öisinkin. Päivisin kun syömiset ovat vielä niin vähäisiä.
Mutta rinnalle pojan saan rauhoittumaan. Helpoiten hiljaiseksi.
Kun ei yölläkään herää, toisin kuin siskonsa aikoinaan, pienesti ähistelmään. Vaan huutaa ihan kunnolla ja kovaa. Niin on aina tehnyt.
On vain helpointa ottaa viereen ja syöttää. Mukavinta kaikille.
Vieressä en poikaa enää oikein uskalla nukuttaa. En sen yhden yön jälkeen jolloin poika putosi sängystä. Putoamisen jälkeen olen monesti pelästynyt pojan itkua. Olen ampaissut ylös sängystä ja etsinyt poikaa lattialta.
Yhtenä vaihtoehtona olisi kanniskella huutava poika uneen. Pimeässä ja väsyneenä.
Sylissä kantelemalla kun pojan saattaa saada rauhoittumaan.
Mutta siihen ei ole voimia. Enkä tiedä olisiko se edes sen parempi vaihtoehto kuin rinnalle nukuttaminen...
Muutama viikko sitten olin vielä aivan toivoton. Nyt jaksan jotenkin paljon paremmin.
Ehkä poika on heräillyt vähän harvemmin. Tai sitten pilkahdus tulevasta keväästä on tehnyt ihmeitä.
En tiedä kun en tosiaan laske.
Mutta nyt menemme vielä näin. Mietin sitä tassuttelua edelleen.
Luen lisää. Perehdyn. Kerään voimia ja tarkastelen miehen työvuoroja. Odotan sopivia vapaita. Ellei sitten, siihen mennessä, poika ole itse oppinut nukkumaan paremmin.
Isompi onneksi nukkuu hyvin.
Tänään tosin pelotti nukkumaan mennessä.
Ensin joku vilahti huoneessa. Sitten pelottivat suolakurkuiksi muuttuvat ihmiset.
Kerhokaverit ovat kertoneet näkymättömästä nipistelevästä peikosta. Siihen tyttö uskoo ja se pelottaa. Ei usko meitä aikuisia. Kavereiden sanat painavat enemmän.
Nukahti kuitenkin nopeasti.
Ja nyt nukkuu omassa sängyssään.
Näyttää jotenkin niin isolta tytöltä uusissa flanellisissa yöhuosuissaan.
Siellä peittojen ja lelujen seassa. Omassa pienessä pesässään.
Mikä on perhe?
1 päivä sitten
6 kommenttia:
Meillä kanssa on mietitty yhtä jos kolmatta konstia, millä pieni nukkuisi. Ei ole vielä mitään kuitenkaan konkreettista tehty. Isompikaan kun ei juuri nuku hyvin, ei paljon huvita kanniskella huutavaa vauvaa, joka sitten herättää isommankin.
Harkitsin tuossa, että jos ne laittaisi samaan sänkyyn toiseen huoneeseen, nukkuisvatkohan yhdessä paremmin (tai sitten kaksin verroin huonommin).
Mene ja tiedä.
Kerro jos teillä tulee vastaan toimivia metodeja. MEillä ei niitä onnistumisia tällä saralla tullut esikoisen kanssa, joten olen aika skeptinen, vaikka luonteeltaan pojat ovatkin erilaisia.
Minä elän tällä hetkellä sillä ajatuksella, että sitten joskus ensisyksynä kun lopetan imetyksen lähden johonkin yksin nukkumaan. Ainakin vuorokaudeksi :D
Voi, jaksamisia ystäväni. Muuta en oikein osaa sanoa kun ei ole kokemusta tuollaisesta.
Haleja <3
Meli; kerron kyllä, mutta tuskin heti mitään tulee. On niin vaikeaa aloittaa mitään unikoulua. Kun pitäisi saada päivisinkin nukuttua. Tyttö ei enää päiväunia nuku.
Ja jotenkin jaksan vaan uskoa siihen, että ehkä poika itse oppii. Ehkä heräilee nyt vain tuon liikkumisen takia tai jonkun muun joka pian hellittää. Tai sitten tämä on vaan huononukkuja. Mistäs sitä tietää?!
Meillä tyttö on aina nukunnut hyvin. puolivuotiaana meni nukkumaan klo: 22 ja heräsi kerran syömään (klo: 4-7 välillä) ja jatkoi uniaan kymmeneen! Yhdellä syötöllä (jota ei tuohon aikaan voi varmaan edes yösyötöksi laskea) meni sitten 11 kk ikään asti jolloin päätin yösyötöt lopettaa. Ja se "yösyötön" lopettaminen kävi ihan helposti...
Sen jälkeen ei ole juuri öisin herännyt!
Jenni; Kiitos.
Nuo yö kukkumiset kuullostaa liiankin tutulta. Ainut ero on etten imetä yöllä. Meidän poika on vajaa 8kk. Ja ensimmäiset 3kk nukkui todella nätisti. Syötiin ja nukuttiin. Sen jälkeen alkoi liikkuminen. Pinnasänkyä kierrettiin ryömimällä, konttauasennossa hytkyttiin, huudetti ja karjuttiin. Joulun aikoihin poikaa piti nukuttaa uneen heijaamalla. Joskus unen saamiseksi meni tunti joskus kolmekin. Mutta minä heijasin, koska muuten ei nukkunut isosiskokaan. Nykyään pojan voi laittaa vaan sänkyyn ja hää etsii unen ihan itse. Yö on kuitenkin hyvin pätkinäistä. Joskus karjutaan tunnin välein, välillä vartin.
Tällä hetkellä kun istumaan nousu/istuminen ja konttaaminen on hyvin hallinnassa, poika nousee yöllä seisomaan...
Kyllä mie uskon siihen että myö nukutaan joku kaunis päivä vielä illasta aamuun.
:D
Tahtoisin lähettää sinulle jaksamista yövalvomisiin. Tiedän oikein hyvin omasta kokemuksesta, millaista se on, valvoa joka yö, monta tuntia, koko ajan uudelleen heräten...
Meillä on mennyt nyt viime aikoina parempaan suuntaan (poika nyt 8 ja puoli kuukautta). Sanon tämän ihan siksi, etten olisi kuukausi sitten ikinä uskonut näin suuriin harppauksiin.
Jokainen toteuttaa "unikoulunsa" omalla tavallaan, lastaan kuunnellen. Meilläkään ei sellaisesta perinteisestä tassuttelusta olisi tullut mitään, sen sijaan tein näin: Pojan sänky on sänkymme vieressä "sivuvaununa". Kun poika yöllä itkee, menen ihan lähelle ja pidän kättä vieressä, niin, että poika voi ottaa siitä kiinni tai painaa kasvonsa sitä vasten (hän tykkää tästä), sanon shhhh, en muuta. Jos itku ei laannu, otan olkapäälle ja heijailen, kunnes rauhoittuu, laitan takaisin sänkyyn, olen lähellä, jne. Tätä sai aluksi tehdä jatkuvasti, uudelleen ja uudelleen, olin jo ihan varma, ettei auta.
Mutta meillä tämä tosiaan on tepsinyt, nykyään usein riittää pelkkä lähelle meneminen. Lisäksi meillä on käytössä unipupu, jota poika rutistelee nukkuessaan, se rauhoittaa selvästi.
Sellaisen huomasin, että tämä kaveri nukkuu parhaiten kyljellään, sitäkin kannattaa kokeilla. Ja myös auttoi, kun pimensimme huonetta (aiemmin tykkäsin nukkua verhot auki).
Anteeksi jaaritteleva kommentti, ajattelin, että jos jotain ideaa saisi. Voimia!
P.s. Meillä poika ei enää öisin syö, mutta söi vielä kun tämä kokeilu aloitettiin (puolen vuoden iässä). Silloin yritin vain olla valppaana erottamaan sen nälän muusta heräilystä, vaikka eihän sekään helppoa ole. Voimia!
Kiitos Tiina ja Olina (ihanan jaarittelevasta :)) kommentista.
On kiva lukea muidenkin kokemuksia ja saada niitä vinkkejä!
Meillä poika nukahtaa taas itsekseen omaan sänkyynsä. Tissittelyn jälkeen halaillaan hetki ja sitten laitan pojan omaan sänkyynsä. Pojalla on sellainen melkein pojan kokoinen possu unikaverina (se on alunperin laitettu pojan viereen estämään mahalleen kääntyily). Poika jää sänkyyn kyljelleen (vielä hetki sitten kääntyi samantien mahalleen :/) hypistelemään joko possun saparoa tai uniharsoa. Soittorasia soi kertaalleen ja poika nukahtaa itsekseen.
Tämä "nukutus" on siis aivan ihanan helppoa nykyään. (kunnes taas tulee joku vaihe; hampaat tai flunsa tai joku muu...)
Mutta öisin heräilee edelleen useasti. Alkuyön olen syöttämättä. Kun en ole vielä itse nukkumassa, niin jaksan pojan rauhoitella muuten kuin rinnalla.Yleensä vaatii sen että nostan pojan hetkeksi syliin ja laitan melkein heti takaisin sänkyyn.
Mutta muuten syötän edelleen usein. En joka kerta kun herää, mutta monesti. Yöllä (siis silloin kun olen jo itsekin nukkumassa) en jaksa sitä itkua. ja tuntuu ettei poika silloin tyydy vain siihen pieneen sylittelyyn.
Luulen että mennään nyt hetki näin. Ainakin nyt tämä aika kun mies on pitkiä päiviä töissä. Siitä kun ei ole päivisin meille mitään apua.
En nyt millään jaksa alkaa valvomaan öisin.
Mutta kuulen kyllä edelleen mielelläni muidenkin kokemuksia ja hyviä vinkkejä.
Mikä on toiminut ja mikä ei.
Lähetä kommentti