Pitkä lauantai

Tyttö heräsi aamulla väärällä jalalla. Aivan liian aikaisin. Sänky kastuneena.
Suihkun jälkeen tuli lämmittelemään viereeni.
Hetken tyytyväisenä, kunnes leimahti.

Heitteli peittoja ja tyynyjä. Lähti makuuhuoneesta ovet paukkuen. Huusi ja itki.

Hetken "raivosi" ja sitten tuli muina miehinä aamupalalle.
Oli suuttunut isille, koska olisi halunnut lämmittelemään äidin peiton alle eikä isi laittanut häntä äidin peiton alle vaan omansa. Eikä äidin peitto edes ollut vapaa koska äiti oli sen peiton alla. Olisi vaan halunnut lämmittelemään äidin peiton alle. Ja siksi suututti.

Tyttö päätti eilen että menee tänään mummin luo kylään.
Sovittiin, että soitetaan mummille aamulla ja kysytään olisiko hänellä aikaa pienelle vierailijalle.
Lepyttyään, tyttö kysyi ensimmäisenä; "joko soitetaan mummille?"
Kello oli seitsemän.

Leivoimme mustikkapiirakkaa.
Tänään sainkin sen jo niin tottuneen taikinansekoittajan lisäksi vielä pienemmän apukokin.
Pienempi tosin keskittyi syöttötuolista käsin tyhjentämään keittiön kaappia. Tutki ja maistoi huolellisesti jokaisen kauhan, vispilän ja lastan ennen lattialla heittämistä.

Ulkona olimme vain kauppareissun ajan.
Itseäni tuo vesisade ja loskakeli vain harmitti, eikä ajatus puistossa värjöttelystä oikein innostanut.
Tyttö sen sijaan nautti sateesta. Hyppi vesilätäköissä. Juoksenteli ja nauroi. Kertoi monta kertaa kuinka rakastaa sadetta.

Päivä meni odotellessa.
Mummin puhelin oli pitkälle iltapäivään suljettuna ja tyttö oli kärsimätön. Koko ajan oli tylsää, mitään ei oikein voinut aloittaa. Odotti vain mummin soittoa.
Makoilimme sohvalla ja pelasimme arvuuttelupeliä.

Viiden aikoihin mummi lopulta tuli ja innokas neiti pääsi kyläilemään.

Poika kiipeili koko päivän ja joka paikkaan.
Hiki päässä ja kovan ähinän kanssa.
Äihinää, ähinää ja itkua.
Poika saa itsensä hyvinkin nopeasti sellaisiin paikkoihin mistä ei sitten omin avuin pääse pois.
Koko ajan saa valvoa ja olla pelastamassa.

Vielä vajaa viikko sitten ei kunnolla edes istunut lattialla ilman tukea.
Nyt nousee itse istumaan. Ja seisomaan.
Hirvittävän nopeasti ne taidot sitten tulevat.

Illan vietimme pojan kanssa kahdestaan.
Makoilimme olohuoneen lattialla tyynykasan päällä. Poika kiipeili päälleni ja ylitseni. Puraisi aina mennessään.
Kerran puri niin että vesi valui silmistäni. Toruin poikaa ja pojan alahuuli alkoi väpättää. Itki loukkaantuneena. Niin raukkana. Ja minä pyytelin anteeksi ja suukottelin.

Poika nukahti ihanan helposti. Possunsa saparoa nypeltäen.

Tyttö tuli myöhään kotiin ja suuttui vielä kun suunniteltu elokuvailta oli siirrettävä aamuun.
Leppyi kuitenkin samantien ja nukahti taas kultaisia tossujaan ihaillen.