Eilen satoi lähes koko päivän.
Illalla käytiin pihassa loiskuttelemassa vesilätäköissä.
Miten se on vaan aina niin hauskaa lapsista.
Pipa hyppi lätäkössä ja Raivo istui vieressä.
Kun Pipa hyppäsi lätäkköön, vedet lensivät Raivon päälle ja poika nauroi katketakseen!
Raivo myös yritti itsekin hyppiä lätäköissä ja loiskutteli vettä käsillään.
Vieressä isommat tytöt katselivat lasten touhuja.
Kuiskivat kauhistellen kuinka likainen poika on. Ja märkä.
Suukin oli ihan hiekassa. Raivokun pistelee hiekkaa suuhunsa kuin suurinta herkkua ja juo lätäköstä vielä vettä päälle.
Aikansa katseltuaan tytötkin päättivät hypätä muutaman kerran lätäkköön. Ja kuinka hauskaa se oli heistäkin!
Pian kuitenkin isoin tyttö lopetti. Housut olivat kastuneet ja kurastuneet. Ja niillä pitäisi mennä vielä huomenna kouluunkin!
Jäivät kuitenkin vielä katselemaan Pipan Ja Raivon ilakointia.
Kysyivät Pipalta, eikö hän huomaa kuinka märät ja likaiset hänen huosunsa ovat?!
Todettiin Pipan kanssa yhteenääneen, että ei haittaa! Vesi ei mene läpi ja lian saa pestyä!
Kotona mietin vielä tyttöjä. Kuinka heistä näki, että olisivat halunneet riemuita ja hyppiä lätäköissä. Ilman huolta vaatteiden likaantumisesta.
Koska leikit sitten muuttuvat. Koska ulkoilusta tulee vain ulkona seisoskelua tai istuskelua.
Minkäikäisenä pitää miettiä etteivät vaatteet voi ulkoillessa likastua.
Ettei ole enää sopivaa loiskutella vesilätäköissä, tehdä hiekkalaatikolla mutavelliä tai piirtää lapiolla puroja hiekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti