Tyttö oli ulkona kun alkoi sataa. Juoksi puun alle suojaan.
Kun kuuli ensimmäisen jyrähdyksen, muisti ettei ukkosella saa olla puun alla ja juoksi pikasesti kotiin.
Kotona vielä huolehti että eihän vaan äiti mene puun alle sateelta suojaan!
Olin pojan kanssa pyöräilemässä kun taivas tummeni. Vettä tuli kuin saavista ja tuuli oli hirmuinen.
Onneksi oltiin melko lähellä kotia.
Pihassa mies nosti pyörän kyydistä litimärän, pelosta ja kylmästä tärisevän pojan. Pienet hampaat ihan kalisivat yhteen.
Sitä viime viikko on ollut. Ukkosta ja myskyä. Mutta myös hellettä.
Kiirettä kun on juostu paikasta toiseen.
Tämä viikko alkoi rauhoittumisella. Pakostakin.
Rakastan kesää, mutta ihanaa kun tulee syksy. Ja ilmat viilenevät.
Tytön kerho alkaa ja elämä rytmittyy taas eritavalla.
Pihan tytöillä alkaa esikoulut ja koulut.
Saan taas oman tytön kotiin. Muutakin kuin vain pikaisesti syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti