Lauantai

Aamupuuroa tehdessä Raivo kiipeää keittiön pöydälle ja tanssii.
Kun tulee nälkä, kiipeää pöydän kautta omaan tuoliinsa istumaan.
Haluaa syödä itse, ei huolisi apua. Ruokalappua saati kourua ei suostu kaulassaan pitämään.
Lusikka kippaa juuri ennen suuta ylösalaisin. Mutta eksyy sinne suuhunkin aina jotain.
Ainakin sormin jos ei muuten.

Puuron jälkeen vaatteet heitetään pesuun ja Raivo saa kirmata nakuna ympäriinsä.
Sitä mahtavampaa ei olekaan!
Raivo juoksee ja kiljuu. Toinen käsi venyttelee samalla pippeliä. Sitä ihanaa aarretta, jonka löytyminen on parasta mitä pieni mies tietää.

Kun pitäisi pukea vaippa ja vaatteet, poika juoksee kiljuen ja nauraen pakoon.
Juostaan sitten monta kierrosta kodin ympäri. Ja nauretaan.
Innostuessaan poika kaatuilee juostessaan. On vähän hontelo nauraessaan.
Pakomatka päättyy verhon taakse piiloon. Eikä äiti meinaa löytää poikaa mistään!

Ulkona Raivo menee moikkamaan tutuille miehille. Nostaa käden pystyyn ja huutaa "Boi!"
Sitten menee tutkimaan miesten autot.

Mummin luona odottaa reipas yökyläläinen. Syö jo toista aamupalaa.
Pipa alkaa riisua veljeltä ulkovaatteita.
Voi miten mukavaa on taas nähdä.
Lopulta jäävät sinne molemmat. Niin reippaina.
Lähtevät pian puistoon mummin kanssa.

Kotona on niin hiljaista. Maalaan kaksi keittiöntuolia mustaksi.
Mietin mitä muuta voisin tehdä. Kun olen ihan yksin.
Juon rauhassa kahvit. Suunnittelen yhden seinän maalausta, mutta en viitsi aloittaa kun en tiedä saanko sen vietyä loppuun. Käyn kaupassa.

Alan odottaa. Ehkä ne tulevat jo kohta takaisin!