Ulko-ovi avautuu.
Poika juoksee heti paikalle.
Mies laskee kauppakassit eteisen lattialle. Ja poika on jo kurkkimassa kasseihin.
Ottaa kassista jogurttipurkin ja puree siihen reiän ennenkuin kukaan huomaa.
Menee siskon huoneeseen ja maistelee jogurttia tyytyväisenä lattialla istuen.
Suuttuu, kun purkki häneltä viedään.
Murhe unohtuu, kun pyydän poikaa tyhjentämään kassit kanssani.
Poika ottaa kasista tavaroita ja alkaa tuoda niitä keittiöön.
Yrittää saada jääkaapin auki ja kun kaappi aukeaa, poika nostelee tavarat sinne.
"Joo!" hän vastaa ja menee hakemaan lusikkalaatikosta kaksi lusikkaa.
Kiipeä lusikoiden kanssa syöttötuoliinsa ja yrittää avata viilipurkin.
Kun viili on syöty, poika pyytää vielä piimää.
Sitten hän nousee pois tuolistaan.
Ottaa yhden keittiön tuolin ja työntää sen ikkunan eteen.
Katselee mitä kadulla tapahtuu.
Kuuluu "hau hau" ja "töö".
Poika on nähnyt koiran ja auton.
Minä ihmettelen kuinka meidän ikkunat ovat niin likaiset. Täynnä pieniä sormenjälkiä.
Ja miten tuo pieni ihminen on kasvanut niin uskomattoman nopeasti.
Ihan salaa pienestä vauvasta on kasvanut noin mahdotoman fiksu poika!
3 kommenttia:
Ihana isopieni poika!
Kyllä on iso poika jo, silloin kun viimeksi nähtiin, toinen oli vielä niiiiin vauva <3
Olisi ihana niin nähdä, mutta tää elämä on niin kiireistä aina.. :(
Voikaa hyvin <3
Marjuli; Tuo on kyllä niin mahdottoman ihana isopieni mies!
Jenni; siitä on kyllä jo aikaa! Hyviä vointeja teillekin. Tulen kyllä joku kerta moikkaamaan sinne työpaikalle ;)
Lähetä kommentti