Elämä on kaunein satu

~ Onnellinen pieni velmuilija ~

Pipana on ehkä maailman hyväntuulisin lapsi.

Kävelee ympäri asuntoa. Juttelee, nauraa ja kiljahtelee onnesta.
Välillä pyörii ympyrää. Ottaa jotain käteensä.
Pysyy koko ajan meidän lähellämme.
Äidin ja isän. Me makaamme makuuhuoneen sängyllä, katselemme ja ihmettelemme tuota lasta.

Mistä moinen onnellisuus johtuu? Eikö pieni ihminen vielä osaa vaatia elämältä.
Hän tyytyy niin vähään ja on sen vuoksi niin onnellinen?
Perustarpeet on turvattu; on rakkautta ja hellyyttä.

Tyttö istuu syöttötuoissa. On ruoka-aika.
Syö ruokaa reippaasti ja hymyilee.
Hymyilee selaista ihmeellistä hymyä.Velmuilee. Tytöllä on selvästi jotain metkuja mielessä.
Hymyilee ja nauraa. Ja pian ruoka on jo syöty.

Päiväuniaika.
Sylitellään hetki sängyn vieressä. Halataan toisiamme ja tyttö antaa vielä pusun.
Lasken tytön sänkyyn ja neiti nappaa heti harson käteensä.
Jutellaan vielä hetki ja tyttö jää päiväunille hymy huulillaan.
Kuuntelen tytön touhuja oven takana.
Tyttö juttelee sängyssä iloisena leluilleen. Nauraa ja juttelee.
Jossain vaiheessa huone hiljenee.Tyttö on nukahtanut.

Iltapesut.
Tytön lempi hetki päivästä.
Vaatteet ja vaipat heitetään pois ja tyttö saa juoksennella nakuna.
Riemulla ei ole rajaa! Mikään ei ole ihanempaa!

Onnellinen.
Onnellinen on oikea sana kuvaamaan tuota tyttöä.
Ja iloinen. Ei ole murheita.
Toki tyttökin osaa suuttua. Jos ei saa haluamaansa heti, niin jalat muuttuvat makarooniksi ja tyttö lysähtää lattialle huutamaan.
Mutta se kiukku on ihan hetkessä ohi. Ja taas naurattaa!

Olen niin onnellinen kun tuo tyttö on onnellinen.
Kuinkahan saisi tuon elämänilon säilytettyä? Niin että tyttö olisi aina onnellinen.
Että pienet asiat riittäisivät hänelle.
Ja että hän pystyisi nauttimaan aikuisenakin elämästään niinkuin nyt!

Löysin tämän kirjoituksen kätköistäni. Kirjoitin sen reilu vuosi sitten. Silloin tyttö oli himpun verran yli vuoden.
Tämä kuvaa tyttöä ja omia tunteitani hyvin vieläkin. Ainoana erona, että tyttö on nyt reilun vuoden vanhempi.

Rakastan tätä hetkeä mitä nyt elämme. Rakastin kaikkia aikaisempiakin hetkiä, mutta ei ole tämän hetken voittanutta.
Tyttö on edelleen maailman onnellisin Pipana. Tai Pipa, niinkuin hän itseään kutsuu. Hän on niin onnellinen. Hän on niin täydellinen.
Ja kun tyttö on onnellinen, olen minäkin.

Voiko tätä enempää rakastaa?

Elämä on todellakin kaunein satu.