Töitä

"Työputki" takana. Toisin sanoen kolme päivää töitä takana (tosin kolmen päivän aikana tein neljä työvuoroa, kun eilen oli tuplavuoro, eli töitä klo: 7-21.30).
Ennen tuota hurjaa työputkea olin viikon vapaalla ja taas on kuusi vapaapäivää edessä!

Ihanaa tämä työnteko!!

Osittaisella hoitovapaalla oleminen on kyllä paras keksintö aikoihin.
Vapaita on paljon, mutta se ei ihan kauheasti näy palkassa.
Eli vaikka käyn töissä, ehdin viettää paljon aikaa tytön kanssa.
Nautin kotonaolosta ja nautin työnteosta. Töitä ja vapaita on sopivassa suhteessa.

Päiväkodin kanssa olemme tehneet sopimuksen neljästätoista hoitopäivästä kuukaudessa, mutta kertaakaan tyttö ei ole vielä kaikkia päiviä käyttänyt.
Yleensä hoitopäiviä tulee 10-11/ kuukausi.
Tytöllä tulee helposti viikonkin taukoja päiväkotielämästä.
Harvoista hoitopäivistä huolimatta tyttö on sopeutunnut päiväkotiin oikein loistavasti.
Neiti on saanut paljon kavereita (Mitä nyt tämän ikäisillä kavereita voi olla) ja aina tyttöä hoitoon vietäessä, kaverit huutelevatkin innoissaan tytön nimeä!

Jotenkin nyt jaksan uskoa, että töihin paluu oli ihan hyvä ratkaisu. Tai siis pakollinenhan se oli. Tai olisi ainakin pian ollut.
Mutta niin paljon sitä pelkäsin ja itseäni siitä soimasin.
Kaikki on kuitenkin mennyt niin hyvin, että nyt uskallan huokaista ja antaa itselleni anteeksi.
Tyttö nauttii päiväkodista. Niin minäkin voin nauttia töistäni.

Mutta kuinka ihanaa onkaan hakea oma pieni reipas päiväkotilainen työpäivän jälkeen kotiin ja käpertyä kainalokkain katselemaan pikkukakkosta.
Tai kun tulee pitkän työpäivän jälkeen kotiin, ja tyttö on heti ovella vastassa kädet levällään ja antaa ison halauksen ja märän pusun, kunnes taas lähtee pomppimaan muihin touhuihin. Ja matkalla sanoo isälleen; "äiti, mun äiti". Äiti tuli kotiin.
Jotenkin näistä hetkistä osaa nauttia nyt enemmän. Näistä hetkistä nauttii niin, että toisinaan ihan läkähtyy.