pieni potilas

Pipa nukkuu sängyssään.

Hengittelee tiheästi ja äänekkäästi.

Nenä on aivan tukossa.

Välillä yskii.

Yskimisen jälkeen kasvot menevät mutruun. Kurkkuun sattuu. Mutta Pipa ei herää.

Posket ovat punaiset ja iho polttavan kuuma.

Pipalla on päällään vain vaippa, joka on enää käytössä vain öisin.

Kuume on taas noussut.

Herätän tytön ottamaan lääkkeen.

Pipa pureskelee lääkkeen. Se on hyvää. Maistuu banaanille.

Juo muutaman kulauksen vettä päälle.

Kannan tytön meidän sänkyyn nukkumaan.

Tämä on jo neljäs yö.

Isä menee sohvalle nukkumaan, kuten edellisinäkin öinä.

Makoilen tytön vieressä.

Tyttö hymyilee minulle, vaikka silmät haluaisivat jo painua kiinni.

Hän silittää minun kasvojani.

Minä silittelen hänen hiuksiaan, ja kerron ettei ole mitään hätää.

Mutta se on ihan turhaa, hän tietää sen sanomattakin.

Pipa nukahtaa.

Nousen vielä hetkeksi tekemään omia juttujani.

Pian menen hänen viereensä nukkumaan.

Pienen pienen potilaan.

Valvomaan hänen untaan.

Varmistamaan että kaikki on hyvin.