Viikonloppuna

Viikonloppuna;

Äiti kanteli lähes koko ajan pientä kasvot punaisena kiljuvaa poikaa sylissään. Kantoi, hyssytteli, tepasteli, tanssi, lauleskeli, halasi, suukotti. Käveli ympäri asuntoa. Pieni kasvot punaisena kiljuva poika sylissään.

Poika itki, itki ja itki. Välillä söi ja vähän nukkui. Nukahti vain äidin syliin. Äidin pitäessä tiukasti kiinni, kävellessä, hytkyttäessä, heijatessa. Poika itki niin kovin, että meinasi monesti oksentaa. Itki niin, ettei meinannut muistaa hengittää välissä. Jokusen kerran pojalla oli myös hyvä olla. Silloin hymyili ja naureskeli. Kunnes taas alkoi itkemään.

Tyttö leikki itsekseen. Katseli lastenohjelmia. Kinusi leikkiseuraa ja pakeni toiseen huoneeseen pikkuveljen kovaa ääntä.

Tyttö kiukutteli, kiukutteli ja kiukutteli. Kiukutteli kun ei saanut leikkiseuraa eikä huomiota. Ja tyttö itki.

Äiti lohdutteli ja lohdutteli. Hyssytteli ja halasi. Paijasi ja suukotti. Äiti lohdutteli itkevää poikaa. Ja äiti lohdutteli itkevää tyttöä.

Äiti huusi. Ja äiti itki.

Isi oli töissä.



Maanantaina;

Isi oli edelleen töissä.

Mutta rauha palautui.

Poika oli hyväntuulinen oma itsensä. Hymyili ja naureskeli. Oli tyytyväinen. Ei juuri itkeskellyt. Viihtyi muuallakin kuin sylissä. Nukahti toisinaan itsekseen sänkyynsä.

Tyttö leikki itsekseen, kiukuttelikin. Mutta oli myös iloinen. Äitikin saattoi vähän huutaa. Mutta leikittiin yhdessä.
Leikittiin muumeilla lähes koko päivä. Pelattiin kimbleä. Luettiin. Piirrettiin. Leivottiin pipareita.
Käytiin kylvyssä. Luettiin lisää.
Naurettiin. Oltiin vähän kainalokkain. Kaikki kolme.

Ulos ei jaksettu lähteä. Oltiin vielä niin väsyneitä viikonlopun jäljiltä.