Itkua

Väsyttää. Itkettää. Suututtaa. Harmittaa.

Pienempi on itkenyt ja raivonnut.
Nukkunut huonosti, syönyt huonosti.
Lämpöillyt. Oksentanutkin muutaman kerran.
Itkenyt väsymystään kun ei saa nukuttua.
Kun vihdoin on nukahtanut, niin joku on heti herättänyt.
Ja sitten on taas itkettänyt ja suututtanut.
Yöt ovat menneet valvoessa. Meillä kahdella.
Viimeyön unisaldo oli kaksi tuntia. Muuten yö kului valvoskellen, kanniskellen, hyssytellen, silitellen. Itkien.

Käytiin me tässä yksi päivä uudessa päivystyksessäkin.
Hoitaja haastatteli minuutin tai kaksi. Kurkisti pienen nenänpään. Ja sitten passitti meidät kotiin.
Vauvat kun joskus itkevät ja kuumeilevatkin. Joskus myös syövät huonommin ja kyllä ne joskus oksentelevatkin.
Sellaisia ne vauvat vähän ovat!


Olen tiuskinut väsymyksissäni tytölle. Murissit ja ärissyt.
Eilen ärähdin myös kiljuvalle pojalle.
Tyttö tuli myöhemmin minulle sanomaan; "Äiti, en halua että huudat minun pikkuveljelleni!"
Niin totta! En minäkään halua huutaa, en kummallekaan lapselle. He eivät sitä ole ansainneet.
Väsymys ei käy syystä.
Pitäisi oppia hillitsemään itsensä! Väsyneenäkin.

Huomenna on jo parempi päivä.
Huomenna teemme jotain oikein mukavaa.
Tänään poika on ollut jo vähän oma itsensä. Huomenna varmasti taas jo enemmän.

Huomenna en huuda.
Leikin, hellin ja rakastan.

Niin ja vein pojan yksityiselle lääkäriasemalle hoitoa saamaan.
Korvatulehdus pienen korvasta löytyi. Selvisi syy itkuille.
Vaikka itkeväthän ne vauvat muutenkin...