torstai 10. joulukuuta 2009

Laiskamatojen lapsi


Aamulla se herää ensimmäisenä.
Menee heti keittiöön kurkistamaan mitä löytyykään tänään joulukalenterista.

Sipsuttaa makuuhuoneeseen, räpsäyttää valot päälle ja kajauttaa iloisesti "huomenta!"
Hyppelee ja juttelee hyväntuulisena. Väsymyksestä ei ole tietoakaan.
Aamupalalla höpöttää. Kertoo minkälaista unta on nähnyt, mitä sai joulukalenterista, mitä aikoo tänään tehdä.
Puhua pälättää pitämättä hetkenkään taukoa.
"Äiti leikitäänkö barbeilla sitten kun olet laittanut Ukon päiväunille?!"

Se touhuaa koko aamupäivän.
Leikkii ravintolaa. Kun ehdotan ulos lähtemistä, tokaisee ettei nyt ehdi. Vielä on paljon tarjoiltavaa, ei voi jättää työtään kesken. Ruokailijoita ilman ruokaa.
Yhteistuumin sovimme, että tarjoilijankin pitää joskus pitää tauko. Yksi pehmoleluista jää tuuraamaan.

Pihalla se juoksee, hyppii, leikkii, ihmettelee.
"Äiti tule katsomaan mitä täällä on" ,"Äiti katso minua!"
Sinkoilee eestaas. Välillä pysähtyy ihmettelemään jotain maasta löytynyttä aarretta.
"Äiti leikitäänkö hippaa?", "Äiti etsitäänkö aarteita?", Äiti katso mitä täällä on!"

Kotona se kulkee perässäni.
Kun oion paikkoja, se tarjoaa apuaan.
Se kulkee pölyhuiskan kanssa mukanani ja arvuutttelee;
"Äiti tiedätkö mikä on keltainen, pehmoinen ja se piipittää?" "Äiti tiedätkö mikä on valkoinen ja sitä tippuu taivaalta?"
Se kulkee perässäni olohuoneeseen, olohuoneesta keittiöön, keittiöstä vessaan...
Välillä vaihdetaan arvuuttelijaa.

Leikkii, piirtelee, lukee, askartelee, muovailee.
Välillä yksin, välillä yhdessä.

Juoksee lähes joka paikkaan. Koko ajan touhuaa.
Välillä laulaa ja tanssahtelee.
Se leikkii veljensä kanssa. Naurattaa sitä. Ilmeilee ja elehtii. Pelleilee.

Illalla "riehuu" isänsä kanssa. Painivat, kutittelevat, nauravat, höpsöttelevät.
Se hyppii ja pomppii sängyllä.

Kun illalla me jo miehen kanssa makaamme väsyneinä sängyllä, se vaan jaksaa vielä.
Ei ymmärrä, kuinka me emme muka jaksa.
Se toteaa meille; "te olette laiskamatoja. Te teette vain laiskamatojen töitä!"

Se ei hyydy.
Koskaan se ei heittäydy sohvalle ja sano että nyt ei jaksa. Ei huvita.
Se on aina valmis kaikkeen. Aina innoissaan.
Vasta illalla kun se paina silmänsä kiinni, se pysähtyy.
Jotta se jaksaa taas 10-12 tunnin päästä jatkaa siitä mihin se tänään jäi.


Voi kun tämä laiskamato saisi edes pienen osan tuosta energiasta!

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Voi, siellä on yhtä innokas nelivuotias kuin täälläkin.. JOskus kyllä ihmettelen tuota jaksamista.. Itse ei jaksaisi yhtään mitään enää iltaisin :D

Ihania joulunodotuspäiviä teille sinne <3

Riikka kirjoitti...

Hihi, tuttua:) Meillä ihan samanlainen touhukas täällä!

Kerttu kirjoitti...

Nuo pienet lapset taitavat olla kyllä kaikki aikamoisia elohiiriä! Eivät väsy ja levähtävät vain yöllä. Käyttävät yöunet ilmeisen hyvin hyödyksi.
Kun vaan itsekin samaan pystyisi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...