Mies jäi kotiin, koska meni aattona vielä töihin.
Tyttö pääsi koristelemaan kuusen vielä mummulassakin. Ja riemu oli aivan yhtä rajaton kuin kotonakin.
Ensimmäistä kertaa, tyttö tiesi mitä joulussa odottaa. Siis ihan todella.
Odotti kuusen koristelua, odotti kauniiksi laittautumista, odotti vieraita, odotti pukkia ja odotti lahjoja.
Ja voi kuinka malttamaton tuo oli. Syömisestäkään ei tahtonut tulla mitään.
Muistanhan sen vielä itsekin. Kuinka pitkä päivä jouluaatto oli. Odotus oli ihan hirvittävän pitkä. Mutta niin ihana.
Pukki kävi ja toi paljon lahjoja.
Kun pukki lähti, tyttö kertoi meille muille kuka pukin parran alla oikeasti oli!
Mieluisia lahjoja tuli. Kaikille.
Pieni mies heräsi päiväuniltaan sopivasti nähdäkseen pukin. Ei tosin noteerannut vanhaa miestä millään tavalla.
Paketeista oli taaseen hirvittävän kiinnostunut. Yritti repiä paketteja auki ja purra naruja poikki.
Muutenkin pikku-ukko oli koko aaton oikein innokas. Sylissä seistessään hyppi ja nauroi. Mutta oppi myös sylissä istuessaan hyppimään. Huvittavan näköinen pieni. Koko ajan pitää pomppia tai potkia!
Joulupäivänä, miehen töiden jälkeen, menimme sitten miehen vanhempien luo. Ja sinnekin joulupukki oli vielä lahjoa jättänyt.
Joulu oli ihana. Saimme käydä kahdesti valmiiseen pöytään. Ihania herkkuja olikin katettuna.
Saimme nauttia rakkaidemme seurasta ja lämmöstä.
Ja saimme katsella lasten riemua ja onnea.
Joulussa on joku ihana tunnelma. Se tulee siitä yhdessäolosta.
Varsinkin tuo omassa lapsuudenkodissa vietetty joulu on niin tärkeä. Itselleni. (Ja tietysti myös lapsille)
Tulee omat ihanat lapsuusajat mieleen. Tulee turvallinen ja lämminolo.
Palaan ajassa taaksepäin. Tekisi mieli käpertyä sinne omaan lapsuuteen.
Omaan vanhaan huoneeseen, omaan vanhaan sänkyyn. Niiden tärkeiden pehmolelujen kanssa.
Ihan hetkeksi. Olla vielä se pieni lapsi.
Tässä kuvia joistakin itse tekemistäni joululahjoista.
Näihin ihaniin pupuihin löysin kaavan täältä. Sieltä myös (törkeästi) kopioin idean tuohon punahilkkaan (niinkuin tyttö nuken nimesi)
Pieni mies sai joulupäivänä maistaa ensimmäisen kerran lusikkaruokaa. Ukko yllättikin äidin ja aukoi yllättävän hyvin suutaan lusikalle. Porkkana näyttikin maistuvan melkoisen hyvälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti