Avasin silmäni ja näin pojan onnelliset kasvot. Poika päästi sen normaalin ääneen tai sanan joka tulee aina kun poika oikein ilostuu. "Hjee".
Se on lähes aina onnellinen.
Tarjosin rintaa, mutta ei tuo malttanut syödä. Oli tainnut hetki sitten sen jo tehdä. Kun kerran vieressä oli. En muista.
Pidin poikaa kainalossa. Nuuskuteltiin. Ja sitten oli poika jo päästettävä tutkimaan maailmaa.
Pian aukesi makuuhuoneen ovi ja takkutukkainen neitokainen astui huoneeseen silmiään hieroen. Jo paljon kärsinyt, harmaantunut uniharso sylissään. Tyttö oli herännyt yöllä itkien. Rauhoittui kun etsin harson ja annoin sen kainaloon. Niin se rakas se on vieläkin. Vaikka yleensä nukkuu yöt jo ilman sitä.
"Moro!" Sanoi tyttö hyväntuulisena astuessaan sisään.
Eihän siinä voinut kuin nauraa!
Tuli päälleni makoilemaan. Halailtiin hetki ja silittelin tytön tukkaa. Pian tyttö kiepsahti päältäni pois ja meni poikaa halailemaan.
Kumpa tuo pysyisi pidempään sylissä.
Makoiltiin vielä hetki sängyssä. Mieskin kävi antamassa pusut kaikille ennen kuin lähti töihin.
Tyttö ja poika halailivat ja painivat. Poika antoi pusun siskolle ja sanoi; "Aaii".
Aamupalan jälkeen lapset leikkivät keittiön lattialla.
Join kahvin rauhassa kun tyttö viihdytti poikaa. Opetti ja kannusti. Välillä nauratti ja hauskuutti.
Luin lehteä ja välillä ihailin lapsia. Nauroin.
Ulkona paistoi jo aurinko vaikka kello oli vasta seitsemän.
Aamulla ei tullut kiire.
Puimme rauhassa.
Kävelimme rauhassa kerhoon.
Tytön kanssa ihmettilimme kevään tuoksuja, nautimme aamuauringosta.
Mietimme kerhokaverin syntymäpäiviä jonne tyttö menee tänään myöhemmin.
Mietimme kesää ja uimarantoja. Kesämökkejä. Lomareissuja.
Poika lauloi jo omaa unilauluaan vaunuissa.
Ehkä me vielä opimme. Ehdimme ajoissa. Ilman kiirettä ja hermostuneisuutta.
Nyt poika jatkaa uniaan parvekkeella.
Itse taidan mennä sohvalle, käärityä peittoon ja juoda vielä toiset aamukahvit.
Ja ihan vaan olla. Sen pienen hetken kun maltan.
Tänään on vanhempainvapaani toiseksi viimeinen päivä.
3 kommenttia:
Ainakin olet nauttinut ja saanut aurinkoisen vanhempainvapaan toiseksiviimeisen päivän. Kuulostit haikealta. Onnea elämänmuutokseen!
Tai tarkemmin harkiten. Olet ehkäpä siirtymässä hoitovapaalle :-)? Mutta onnea siihenkin tarvitaan! Ja lisää aurinkoisia päiviä.
Helena; Juu hoitovapaalle jään. Jotenkin jo pelkkä ajatuskin siitä, että poika pitäisi viedä hoitoon ja itse aloittaa työt tuntuu kamalalta. Siinä mielessä varmaan kuulostan haikealta. Jotenkin sekin päivä tuntuu taas niin paljon läheisemmältä. Mutta onneksi meillä on mahdollisuus siihen ettei töihin ole ihan vielä palattava.
Lähetä kommentti