Sunnuntaina heräsin kun mies ja tyttö tulivat herättelemään.
Kello oli kaksitoista.
Olivat keittäneet kahvit ja tehneet leivät. Sain ne sänkyyn aamulehden kanssa.
Söin aamupalan sängyssä ja juttelin tytön kanssa. Tyttö kertoi aamun kuulumiset.
Luin rauhassa lehden ja hain lisää kahvia.
Leikimme kuurupiiloa porukalla.
Poikakin oli mukana. Etsimässä.
Ulkona paistoi aurinko ja oli lämmin.
Lähdettiin näkötornille. Siellä tavattiin miehen sukulaisia.
Ihailtiin maisemia näkötornista, löydettiin sinivuokkoja.
Syötiin pihassa kaupungin parhaat munkit.
Illalla kävin juoksemassa. Aurinko paistoi vieläkin.
Juoksin pitkään. Mary J. lauloi ja olo oli voittamaton.
Kotona mies oli tehnyt lasten kanssa pitsat valmiiksi. Keittiökin oli jo siivottu.
Katsoimme vielä tytön kanssa Lumikki-elokuvan ja söimme miehen tekemiä popcorneja.
Virkkasin vähän samalla.
Täydellinen päivä.
Toki päivään kuului tytön toista tuntia kestänyt hurja kiukunpuuska siitä ettei piirrustus onnistunut ja lopulta siitä ette,i halunnut laittaa uutta takkia päälle. Ja pojan iltakiukku syystä mitä en tiedä. Mutta ne tuntuivat tälläisenä päivänä niin pieneltä.
Sain levättyä. Ja kerättyä voimia.
Seuraavan yönä poika heräsi ainakin klo: 23.00, 01.30, 3.00, 4.00, 4.30, 6.10 ja 7.00. Ainakin. En ole varma kirjasinko kaikki heräämiset ylös.
5 kommenttia:
Kuulostipa kivalta päivältä. Oliko sulla synttärit kun sait kahvitkin sänkyyn?
Toi yöheräily on täällä samanlaista....ei todellakaan edes pysty enää tietämään montako niitä heräilyjä oli.
Voi kun on ollut ihana päivä :)
Ja noi munkit. pitäisi itsekin käydä joskus niitä maistamassa, kun niin kovasti niitä kehutaan :)
Voikaa hyvin <3
Riikka; ei ollut synttärit. Ihan muuten vaan mies päätti yllättää. Tosin edellisenä iltana taisin vähän vuodattaa miehelle väsymystäni... ;)
En itsekään noissa yöheräilyissä pysy perässä. Tuona yönä vaan päätin kirjata heräilyt ylös. Jotta edes vähän näkisin kuinka usein poka heräilee. Mutta enpä silti pysynyt perässä!
Jenni; kannattaa kyllä käydä noita munkkeja maistamassa. Hyviä ovat!!
Ihanan kuuloinen päivä ollut ja hienoja kuvia paljon täällä blogissasi <3
Ihanaa kun kirjoitat, tekstejäsi on aina ollut ilo lukea.
Sonja; kiva kun tänne löysit.
Olen ollut taas vähän kahden vaiheilla koko blogin kanssa. Kirjoitano vai enkö. Lopetanko kokonaan. Vai jatkanko näin.
Kun haluan pitää tämän mahdollisimman anonyymina, mutta taas toisaalta olisi niin ihanaa laittaa niitä kunnon valokuviakin tänne...
Mutta katsotaan mihin tämä muodostuu...
Lähetä kommentti