Äiti on herännyt äitienpäivään.
Ensimmäisenä vastassa olivat pienen pojan hymyilevät kasvot. Sen, joka äidin niin hellästi herätti.
Seuraavaksi kaulaan kapsahti vähän isompi tyttö. Halasi lujasti ja antoi pusun poskelle. Ja juoksi samantien keittiöön valmistamaan äidille aamiaista.
Mutta tyttö myöhästyi. Isä oli jo ehtinyt tehdä aamupalan valmiiksi.
Tyttö ei siitä harmistunut vaan toi äidille itsetekemänsä lahjan. Keltaisessa paketissa ja kaksi hienoa korttia.
Oli malttanut pitää paketin sisällön salaisuutena, vaikka se oli varmasti ollut niin kovin vaikeaa.
Mies lähti töihin ja me menimme keittiöön aamupalalle.
Poika roikkui lahkeessa kiinni. Ei antanut äidin syödä aamupalaa rauhassa. Aamulehden lukemisesta sai tänä aamuna vain haaveilla. Pieni rakas mammanpoika.
Kun poika oli saatu parvekkeelle nukkumaan, leivoimme tytön kanssa pullia.
Tyttö yllätti äidin tekemällä kaksi pientä pullapitkoa. Miten se on oppinut letittämään?
Kuorrutimme myös eilen tekemämme epäonnisen suklaakakun. Ja tyttö sai sen koristella mieleisekseen.
Kesken leipomisen ulko-ovi aukesi. Mies toi kesken työpäivän ihanan kukkakimpun äidille.
Tyttö sanoi topakasti; "niin kyllä pitikin tehdä. Tänäänhän on äitienpäivä!"
Lounaan jälkeen lähdimme viemään itseleivottuja pullia, äitienpäiväruusun ja tytön tekemän kortin mummille. Tyttö oli piirtänyt korttiin hienon mustapukuisen luudalla lentävän noita-akan. Ei välttämättä ihan sopivin aihe äitienpäiväkorttiin, mutta onneksi mummi ymmärtää.
Myöhemmin mummu ja pappa tulivat meille kakulle ja kahville ja mummu sai myös ruusun sekä tytön tekemän hienon kortin.
Illalla kylvimme samettiruusunsiemeniä lahjaksi saamaani upeaan kukkaruukkuun. Tytön tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti