Kastematojen hoitaja

Seisoimme bussipysäkillä ja odotimme bussia. Kyytiä kotiin.
Tyttö huomasi katoksen alla kastemadon.
Suri kastemadon kärsinyttä olemusta.
Tahtoi hoitaa sitä.
Tyttö haki lehtiä kastemadon alle. Jotta madon olisi mukavampi nukkua ja parantua.
Kyhäsi madon ympärille pesän heinistä ja laittoi vielä lehden kastemadon päälle peitoksi.
Kävi aina välillä kurkistamassa peiton alle. Oliko madolla vielä kaikki hyvin.
Siihen tuli madon koti ja sairastupa. Siellä madolla oli hyvä olla.
En tohtinut kertoa madon jo kuolleen.

Kun bussi tuli, tyttö nosti madon pesineen päivineen syliinsä. Oli ottamassa sen mukaansa.
Suostui kuitenkin jättämään pesän paikoilleen ja madon sinne parantumaan.
Eihän me voitu sitä kotiin ottaa. Tässä oli madolla hyvä paikka asua.

Bussiin noustessaan tyttö totesi, että hänestä taitaakin tulla isona kastematojen hoitaja.

Myöhemmin, jonain toisena päivänä, kuljimme pysäkin ohi.
Tyttö huomasi pesän kadonneen.
Iloitsi että mato oli parantunut ja lähtenyt maailmalle.
Sitten pysähtyi ja mietti mihin pesä on oikein kadonnut.

"Ehkä tuuli on vienyt sen mukanaan. Kun se on ollut ihan tyhjillään" sanoin.

"Niin varmaan" totesi tyttö ja jatkoi iloisena matkaa.
"Minusta tulee kyllä isona kastematojen hoitaja!"