Viikko

Kaikkien muiden tavoin, me olemme viettäneet viimeisen viikon pihalla.
Kotona on käyty lähinnä syömässä ja nukkumassa.
Kotityöt odottavat tekijäänsä.

Viikossa välikausivaatteet on vaihdettu kesävaatteisiin. 
Kengät on potkittu jaloista ja on menty paljainvarpain.
Nurmikko on muuttunut vihreäksi.
Puihin on kasvanut lehdet ihan yhdessä hujauksessa.
Kotoa on löytynyt itikoita ja tyttö on nähnyt jo 7 perhosta.

Se on kesä nyt!


Tyttö on saanut kavereita meidän pihapiirstä. Mikä on aivan ihanaa.
Pihassa ei ole aiemmin ollut tytölle ikäistään seuraa. Se on vähän surettanutkin. Mutta nyt niitä on useampikin.
Tämä lämpö on tuonut lapset pihalle. Nekin, joita ei talvisin ulkona näkynyt.

Tyttö on juoksennellut pihalla. Leikkinyt.
Olen saanut joka päivän ainakin yhden kukkakimpun. Keittiönpöytä on täynnä voikukkia erilaisissa lasipurkeissa ja pienissä maljakoissa.
Alkukesä on aina tätä. Kun pitkän talven jälkeen kukat ovat tulleet piiloistaan. Niinkuin tyttö sanoo.
Ja niitähän on pakko poimia.

Kun poika on nukkunut, minä olen makoillut nurmikolla viltillä tai istunut pihakeinussa.
Lukenut ja juonut kahvia termospullosta.
Ja tyttö on leikkinyt kavereidensa kanssa.

Toisinaan tyttö on myös makoillut vieressäni viltillä.
Silloin kun kavereita ei ole ollut pihassa.
Ja lukenut omia lehtiään. Syönyt hedelmiä välipalaksi.
Välillä käynyt kirmailemassa ympäri pihaa. Tai keinumassa.
Ja taas tullut hetkeksi viereeni levähtämään.

Aina poika ei ole suostunut nukahtamaan vaunuihinsa. Ei edes normaaliin päiväuniaikaan. Monena päivänä toiset päiväunet ovatkin jääneet nukkumatta. Nukahtaminen on ollut niin vaikeaa.
Mutta hyvin poika on silti jaksanut touhuta.
Poika on tutustunut ympäristöönsä innolla. Nauttii selvästi kun pääsee laajentamaan reviiriään. Pieni tutkimusmatkailija on elementissään.
On lapannut kaksin käsin hiekkaa suuhunsa ja nauttinut siitä täysin rinnoin.
Suusta on saanut kaivaa milloin mitäkin; sitä hiekkaa, nyrkinkokoisia kivenmurikoita, keppejä, lehtiä...
Poika konttailee ja kävelee (toki siis tuettuna) sujuvasti niin nurmikolla kuin hiekallakin. Ruohoakaan ei hämmästellyt yhtään. Toisinkuin siskonsa, jota pienenä ensikosketus ruohoon hieman hirvitti.

Olen ottanut kuvia. Neulonut. Lukenut.
Paistatellut auringossa.
Nauttinut lasten riemusta.
Iloinnut kesästä.
Ollut vain.

Kyllä tätä on odotettukin!