Poika alkoi itkemään.
Odotin hetken. Olisko vain parahdus unissaan?
Mutta itku jatkui ja voimistui.
Poika itki jo suoraa huutoa.
Menin huoneeseen.
Yritin rauhoitella; silitellä, sylitellä, hyssytellä.
Sylissä itki ja veti itsensä karrelle. Väänsi ja käänsi. Melkein sai itsensä pudotettua sylistä.
Sänkyyn laskiessa huuto vain koveni.
Missään ei ollut hyvä. Mikään ei auttanut.
Välillä lohdutonta itkua. Välillä raivokasta.
Ei hetken taukoa.
Itku jatkui ja jatkui.
Poika polki jalkaansa ja huusi.
"Etkö sinä äiti nyt tajua!!"
Tajusinhan minä. Tiesin koko ajan ja lopulta annoin periksi.
Niinkuin melkein joka kerta.
Mitä muutakaan voin.
Laitoin pojan sängylle. Menin itse viereen.
Poika naurahti tyytyväisenä ja alkoi syömään.
Odotin hetken. Olisko vain parahdus unissaan?
Mutta itku jatkui ja voimistui.
Poika itki jo suoraa huutoa.
Menin huoneeseen.
Yritin rauhoitella; silitellä, sylitellä, hyssytellä.
Sylissä itki ja veti itsensä karrelle. Väänsi ja käänsi. Melkein sai itsensä pudotettua sylistä.
Sänkyyn laskiessa huuto vain koveni.
Missään ei ollut hyvä. Mikään ei auttanut.
Välillä lohdutonta itkua. Välillä raivokasta.
Ei hetken taukoa.
Itku jatkui ja jatkui.
Poika polki jalkaansa ja huusi.
"Etkö sinä äiti nyt tajua!!"
Tajusinhan minä. Tiesin koko ajan ja lopulta annoin periksi.
Niinkuin melkein joka kerta.
Mitä muutakaan voin.
Laitoin pojan sängylle. Menin itse viereen.
Poika naurahti tyytyväisenä ja alkoi syömään.
2 kommenttia:
Voi pientä. Meillä on molemmat tytöt päästäneet helpolla lopettamisen suhteen, itselleni tainnut olla paljon kovempi pala. Varsinkin keskostyttöni osalta...
Voi että. Toi on niin tota, meilläkin. Puolivuotias syö 3-4 kertaa yöllä. Mutta nyt viime yöt meillä on mies ollut vuorossa, mun on ollut pakko saada nukkua ja olen ollut eri huoneessa. Ja kas, ei tarvitakaan kuin kerran pullomaitoa huikka yössä!
Lähetä kommentti