Pyörä

Kun ilmat alkoivat lämmetä ja ne lähes olemattomat lumet sulaa, Pipa-tyttö alkoi haikailla polkupyörien perään.
Haikailu voimistui, sitä mukaan kun polkupyöriä ilmestyi katukuvaan.

Tyttö katseli mielellään ikkunasta ulkona pyöräileviä ihmisiä. Katseli pyöriä ja luetteli minkä värinen pyörä kenelläkin on.
Kuinka monesti viimeisen kuukauden aika tytön suusta kuului; kun mun isotyttö, mu menee pyöä!"

Eilen päätimme sitten viimein lähteä pyöräostoksille. Tyttö tietysti innostui asiasta kovin, eikä mennyt aikaakaan kun oli jo pukenut vaatteet päälleen. Tosin farkkuhame ja kengät ilman sukkia eivät ihan olleet soveltuvat eiliselle kelille ;)


Kaupasta neiti löysi omansa; hienon tummanpunaisen Nopsan. Tosin ensin neiti ihastui yhteen toiseen pyörään, joka ei värityksellään ja liiallisella tyttömäisyydellään mielyttänyt äitiä. Juuri kun oltiin tekemässä kauppoja tuosta "liian" prinsessamaisesta pyörästä, tyttö muutti äidin mieliksi mieltään ja päätti haluta sittenkin tuon tummanpunaisen pyörän.

Eilen illalla käytiin sitten testaamassa pyörää ensimmäistä kertaa. Otettiin pyörä vielä ensimmäiseksi yöksi sisälle ja koko illan neiti sitä ihasteli. Hyvä, että nukkumaan malttoi mennä.

Tänään kun neiti heräsi, kysyi ensimäiseksi missä pyörä on?!

Eilen neiti ei vielä osannut polkea, kunhan kyydissä istui.
Tänään lähti heti hienosti polkemaan!

Tänään vietiin pyörä sitten pyörävarastoon, mitä neiti ensin kovin protestoi. Onhan se tietysti kurjaa, kun ei voi olla koko ajan pyörää ihailemassa!
Pian tyttö kuitenkin hyväksyi, että pyörä on varastossa. Äidin pyörän vieressä. Omassa pyöräkodissaan.

Vielä juuri ennen nukahtamista tyttö kysyi, että missä Pipan oma pyörä on?
Johon vastasin, että pyörävarastossa, siellä mihin sen juuri veimme. Ja tähän tyttö sanoi, pyörän omassa kodissa.


Mutta tuolta neiti taitaa pian herätä päiväuniltaan.
Ja sehän tarkoittaa vaan sitä, että vaatteet niskaan, kypärä päähän ja ulos pyöräilemään!

Rauhaa ja rakkautta

Rauhallista ja onnellista eloa.

Sitä tänne kuuluu.

Pipa-tyttö nukkuu päiväunia meidän sängyssä.
Yleensä vapaapäivinä nukumme yhdessä päiväunet. Vierekkäin isossa sängyssä.
Tänään ei nukuttanut.
Heräsihän vasta itse yöunilta hetkeä aikaisemmin.
Mies ja tyttö herättivät minut vasta yhdeltätoista! Ja mikä ihana herätys. Sain aamupalan sänkyyn.
Tyttö otti asian kunnolla hoitaakseen, ja syötti minulle viinirypäileitä siihen tahtiin, etten edellisiä edes ehtinyt nielaisemaan :D

No ihana herätys oli tosiaan.

Jotenkin on todella seesteinen olo.
Elämä tuntuu niin ihanalta.
Tämä on nyt seitsemäs vapaapäivä putkeen, ja vielä on yksi jäljellä.
Miehen koulukiireet ovat ohi. Lähti juuri kouluun hakemaan päättötodistustaan.
Nyt alkaa armoton työnhaku, mutta sillä rintamalla näyttää todella hyvältä.
Ja kun mies saa sen työpaikan, saattaisi olla jo aika sille uudelle perheenjäsenelle.
Ehkä. Toivottavasti. Jos meille sellainen suodaan.

Tyttö on aivan ihana. Enkeli.
Äidin ja isin pieni apuri. Omatoiminen isopieni tyttö.
Iloinen ja hyväntuulinen kuin mikä.
Omaa aivan loistavan huumorintajun. Höpsö.
Tyttö joka rakastaa täysillä. Ja elää täysillä.
Ei enää vauva, mutta ei vielä ihan iso tyttökään.
Pipa-tyttö, niinkuin hän itseään kutsuu.

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä.

Pian on kesä.

Pääsiäistä

Pääsiäistunnelmaa.

Tämä pääsiäinen menee kyllä itselläni töissä ja tyttö ja isä saavat viettää pääsiäistä keskenään.

Pääsiäisjuustokakku

Äiti leipoi pupupipareita ja Pipa leipoi näin ihania kakkaroita ! :D

Pipa pääsiäismekossaan!


Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Uusi tukka ja uusi peli

Pipa kävi tänään ensimmäisen kerran kampaajalla.
Hiukan hirvitti mitä siitä tulee.
Olen itse moneen kertaan leikannut neidin otsatukkaa, mutta muuten kultakultreihin ei oltu vielä kajottu.

Neiti oli ensin aivan peloissaan.
Tyttöä jotenkin hirvitti ajatus tukan leikkuusta. On tuo vähän peloissaan ollut aikaisemminkin jo otsatukan leikkaamisestakin.
Ajattelin ettei parturoinnista tule mitään, koska neiti tosissaan oli peloissaan.

Kaikki meni kuitenkin pienen suostuttelun ja kehumisen jälkeen oikein hienosti, ja nyt neitokaisella on siisti olkapäille ulottuva tukka. Söpöliini!

Pieneksi reippauspalkinnoksi lupasin ostaa tytölle yhdestä ihanasta lelukapusta jotain pientä.
(Tuolla kyseisessä kaupassa ei kyllä oikein mitään pientä ollut.)
Pitkän miettimisen ja tuumailun jälkeen Pipana valitsi itselleen ihanan eläinaiheisen muistipelin.

Kaupunki reissun jälkeen mentiin kyläilemään mummulle ja papalle.
Pipa halusi heti pelata muistipeliä mummun kanssa. Tosi hienosti peli jo sujuikin. Ainakin äidin yllätti se, kuinka hyvä muisti tytöllä on.
Ja kaikein parasta oli se, että tyttö oli aivan innoissaan jo pelkästä korttien kääntämisestä ja siitä yllätyksestä mikä eläin kortin toisella puolella on. Ei haitannut löytyikö paria. Pääasia kun ei ole vielä se kuka voittaa. Nyt on vain pelaamisen riemua!
Ja voi niitä riemun kiljahduksia mitä pelaamisen aikana kuului!

Mummulassa neiti nautti taas olostaan.
Sai olla taas huomion keskipisteenä. Siellä neiti sitten höpötti ja leikki. Piti koko ajan sitä omaa pientä tössötystään.
Oli jo yhdessä vaiheessa menossa nukkumaan. Yökylään olisi halunnut jäädä.

Illalla piti vielä isin kanssa pelata pari erää muistipeliä ennen nukkumaan menoa.
Nukkamaan pieni menikin sitten itkun kanssa, koska uuttaa peliä olisi voinut pelata vaikka kuinka monta kertaa!

Pikku kukkuja

Juurikin sain tytön nukkumaan.
Eihän kello ole kuin vasta yksitoista!!!

No ehkä niillä kolmen tunnin päiväunilla on jotain tekemistä asian kanssa.
En vaan raaskinut neitiä herättää kesken unien, kun edellisyö meni miten meni tuon häiritsevän yskän kanssa.
Ja toisekseen, olin itsekin niiden pitkien päiväunien tarpeessa ;D

Laitoin tytön nukkumaan ensimmäisen kerran vähän kahdeksan jälkeen.
Pitkään neiti tuolloin viihtyikin huoneessa; oli leikkinyt palapeleillä ja lukenut kirjoja.
Mutta sitten piti tulla vielä halaamaan äitiä, käydä pissalla, antaa vielä halit ja pusut uudestaan, tehdä töitä äidin kanssa, käydä uudestaan pissalla jne.

Lopulta neiti tosiaan teki hetken kanssani töitä. Minulla oli kankaat levällään pitkin lattioita, kun olin tekemässä tytölle paria uutta pussilakanaa.
Tuo oli tytöstä niin mielenkiintoista, ettei sitä voinut ohittaa. Annoin neidin siinä sitten touhuta hetken.

Kun ompelin lakanoita, tyttö katseli haltioituneena vieressä.
Puhui koko ajan ja kyseli. Selitti ääneen kaiken mitä tein.
Jopa se piti selostaa, kun otin villatakin pois päältäni. Kuin olisi urheilulähetystä kuunnellut.

Itsellä alkoi olla jo loppuvaiheessa pinna kireällä ja muutaman kerran murahdinkin tytölle.
Kun komensin neitiä, tyttö otti kasvoilleen oikein surkean ilmeen, laittoi huulet mutrulle ja vielä sormellaan näytti mutruhuultaan.
Sitten tuli lähelle ja sanoi; äiti havaa! Ja halasi ja antoi pusun.
Ovela mukula. Tietää kuinka sulattaa äidin sydämen ja saa äidin vihaisenakin hymyilemään.

Eihän tuota voi muutakun rakastaa!

Kuumetta

Eräs asia on vallannut mieleni. Viimepäivinä.
Ajatuksiini hiipivät vähän väliä raskaus ja vauvat. Tai yksi tietty vauva. Se meidän toinen, tuleva vauva.
Tämä kuume vaivaa nyt kovasti. Juuri nyt. Ehkä ensimmäistä kertaa ihan todella.

Sain maanantaina kuulla, että yksi läheinen ystäväni on raskaana. Ihan alussa vielä.
Olen niin onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta.
Olen onnellinen myös siitä, että pääseen seuraamaan tuota raskautta läheltä.

Tuo ystäväni ilouutinen on tietysti saanut myös minut kuumeilemaan enemmän.

Ensimmäistä kertaa, osaan myös kuvitella meille toisen lapsen. Että tytön lisäksi täällä jaloissa pyörisi myös sellainen pienempi pötkylä.
Siis nyt ensimmäistä kertaa todella pystyn kuvittelemaan meille tuollaisen tilanteen.
Voih, kuinka hyvältä tuo ajatus tuntuu.
Olisi ihanaa olla kotona ja hoitaa kahta pientä rakasta.

Olisikohan tuo unelma pian totta? Oliskohan sen aika meillä jo lähitulevaisuudessa?

Ja sitten taas toisaalta, pelkästä ajatuksesta tulee jo syyllinen olo.
Ihankuin tekisin väärin tyttöä kohtaan kun edes ajattelen tälläistä...

Ihana päivä

Heräsin tänään pienen ihmisen lauluun.
Pipa oli tullut jossain vaiheessa aamua meidän väliimme nukkumaan.
Nyt hän lauloi iloisena "piiri pieni pyörii" ja jotain vielä tunnistamatonta kala-laulua.
Hypisteli siinä vieressä uniharsoaan ja lauloi.

Nousimme koko porukka ylös.
Minä ja mies aivan unisina. Tyttö virkeänä ja hyväntuulisena.
Tytön kanssa menimme aamiaiselle ja mies teki lähtöä.
Olimme puurolautasten ääressä, kun mies tuli antamaan lähtöpusut.
Kun mies oli halannut tytön, tyttö vielä varmisti, ettei mies unohda antaa pusua myös äidille!

Tänään on oli herkkupäivä. Söimme puurot mustikoilla.
Kylläpä maistui!
Pipa pyysi vielä lisää syötyään jo yhden ison miehen annoksen.

Aamu sujui leppoisasti. Ei kiukuttelua hampaiden pesusta. Ei pakoonjuoksemista kesken pukemisen.
Ei toppavaatteet päälle kiukkuaimista eteisessä. Ei puolin tai toisin.

Lähdimme pihalle.
Kulutimme 500 metrin matkan kävelyyn puoli tuntia. Pipa hyppi ja pomppi lumessa. Yritti tehdä lumipalloja. Keräsi ison kasan lumikökköjä rattaiden kyytiin. Teki lumienkeleitä.
Maisteli lunta kielloista huolimatta.
Minun varpaitani paleli ja tottapuhuen vielä yksi kupillinen kahvia olisi tehnyt ihmeitä, mutta nautin kun katselin tytön iloa.
Olimme ulkona kaksi tuntia, kunnes nälkä kasvoi liian suureksi.

Kotona luimme ison kasan kirjoja. Olimme ulkona ollessamme käyneet postissa hakemassa muutaman paketin ostamiani lasten kirjoja. Tyttö oli innoissaan.
Ensin tyttö selasi kirjat itsekseen läpi ja sitten luimme ne yhdessä. Luimme ne kaikki läpi ainakin kolme kertaa.
Välillä juttelimme kirjoista. Tyttö oppi taas ainakin neljä uutta sanaa.
Välillä tyttö tuli ja painoi nenänsä minun nenääni kiinni. Antoi monta pusua.
Minä silittelin hänen tukkaansa ja jatkoin lukemista.
Meillä oli niin mukavaa, että päiväuniaika meni ihan vahingossa ohi.

Loppupäivä meni mukavasti. Siivoilimme yhdessä. Leikimme, luimme, piirtelimme, teimme ruokaa...

Illalla tyttö ei malttanut käydä nukkumaan. Lopulta menin hänen viereensä makoilemaan.
Tyttö antoi minulle toisen uniharsonsa ja nallen unikaveriksi. Antoi vielä pusun ja nukahti samantien.

Ihana päivä.
Ei kerrassaan mitään ohjelmaa. Vain äiti ja Pipa kaksin kotona.

Voi kuinka tänään ikävöinkään kotiäitiyttä.

Terveinä taas

Pipana on nyt viimein parantunut. Tai nuhaa ja yskää on vielä, mutta kuumetta ei ole enää ollut pariin päivään.

Ja mistä sen tietää, että Pipana on parantunut?
Siitä, että nukkumaan meno on taas yhtä vetkuttelua.
Tuon viikon sairastelun aikana unohdinkin kuinka raivostuttaviakin nuo nukkumaanmenot saattavat olla. Kipeänä ollessaan neiti kun simahti kerrasta.

Mutta toisaalta, helpolla me olemme noiden nukkumisten kanssa päässeet. Melkein kaksi vuotta tyttö meni kiltisti nukkumaan. Pusujen ja halittelujen jälkeen nukahti sänkyyn itsekseen. Höpötteli itsensä uneen.
Joten tämä taistelu unta vastaan on meillä vielä suhteellisen uusi juttu, joka ilmeisesti kuuluu väistämättä tähän ikään?

Neiti menee kyllä sänkyynsä kiltisti. Valitsee iltasatukirjan (viime aikoina se on ollut joka ilta Minttu-kirja). Iltasadun jälkeenkin jää vielä sänkyyn kiltisti. Yleensä lukee vielä iltastukirjaa itsekseen ja käy hakemassa kirjahyllystään lisäluettavaa, jota menee aina sänkyyn lukemaan. Ilmeisesti.
Mutta ennenpitkää tulee kurkistelemaan huoneensa ovelle. Ja silloin on aina pissahätä. Tuo on "vetkutuspissa". Osaa käyttää sitä hyväkseen, kun tietää että sillä pääsee huoneesta hetkeksi pois.
Tämän vetkutuspissan jälkeen tulee huoneesta pois vielä joitakin kertoja. Riippuu päivästä kuinka monta kertaa.

No eilen oli sitten selviä parantumisen merkkejä ilmassa unille ryhdyttäessä.
Pipana oli huutanut sängyssä kaksi tuntia. (Itse olin siis yön töissä, enkä ollut tätä todistamassa) Ei ollut itkenyt, vaan oli komentanut isäänsä. Sängyssä oli kyllä pysynyt, sitä yhtä vetkutuspissaa lukuunottamatta. Mutta oli kaksi tuntia jaksanut komentaa.
Kaksi tuntia oli potkinut seinää ja huutanut kovaan ääneen "Apua!".
Naapurit ovat saattaneet hiukan ihmetellä...


Kipeänä pyykkien keskelle nukahtaneena

pieni potilas

Pipa nukkuu sängyssään.

Hengittelee tiheästi ja äänekkäästi.

Nenä on aivan tukossa.

Välillä yskii.

Yskimisen jälkeen kasvot menevät mutruun. Kurkkuun sattuu. Mutta Pipa ei herää.

Posket ovat punaiset ja iho polttavan kuuma.

Pipalla on päällään vain vaippa, joka on enää käytössä vain öisin.

Kuume on taas noussut.

Herätän tytön ottamaan lääkkeen.

Pipa pureskelee lääkkeen. Se on hyvää. Maistuu banaanille.

Juo muutaman kulauksen vettä päälle.

Kannan tytön meidän sänkyyn nukkumaan.

Tämä on jo neljäs yö.

Isä menee sohvalle nukkumaan, kuten edellisinäkin öinä.

Makoilen tytön vieressä.

Tyttö hymyilee minulle, vaikka silmät haluaisivat jo painua kiinni.

Hän silittää minun kasvojani.

Minä silittelen hänen hiuksiaan, ja kerron ettei ole mitään hätää.

Mutta se on ihan turhaa, hän tietää sen sanomattakin.

Pipa nukahtaa.

Nousen vielä hetkeksi tekemään omia juttujani.

Pian menen hänen viereensä nukkumaan.

Pienen pienen potilaan.

Valvomaan hänen untaan.

Varmistamaan että kaikki on hyvin.

Rakastan ruskeaa!