En tiedä mikä sen aiheutti.
Juuri sillä hetkellä roikotin ja raapotin yltäpäältä kakassa olevaan poikaa kylpyhuoneeseen ja yritin samalla riuhtoa kakkaista bodya pois pojan päältä. Ja tuo nauroi!
Toisen kerran nauroi eilen.
En tiedä mikä senkään sai aikaiseksi.
Taisi olla pojalla jotain omaa kivaa, tai sitten naureskeli äidin hassuille (erittäin väsyneille) kasvoille.
Nauraa hörötti useamman kerran. Ja minä nauroin ja melkein itkinkin.
Oli se niin ihanan kuuloista.
Tottakai muistin että nuo ensimmäiset naurut ovat aivan ihania.
Mutta en silti muistanut, että ne ovat noin ihania!
Muuten Ukko kasvaa ja kehittyy. Hirmuista vauhtia, niinkuin pienillä vauvoilla on tapana.
Viihtyy leluja tuijotellen lattialla vaikka kuinka pitkään.
Käy pitkiä tuijotuskilpailuja lelukaaresta roikkuvien eläinten kanssa. Etenkin sammakko on aivan ihana tuijotuskaveri.
Huitoo käsillään leluja ja tarttuu kiinni.
Tosin ihan aina nuo kädet eivät vielä ymmärrä avautua nyrkistä ja silloin leluun tarttuminen on hieman haastavampaa ;)
Omat kädet ovat kyllä aivan ihanat.
Niitä Ukko rakastaa maiskuttaa ja välillä niitä on vain pysähdyttävä ihailemaan.
Ukko on kova höpöttämään. Höpöttelee leluilleen. Höpöttelee itsekseen.
Ja voi sitä reimua, kun saa höpötellä äidin, isin tai siskon kanssa.
Välillä tuo höpöttää niin, etteivät muut saa suunvuoroa.
Ja hymyilee, kujertelee ja kiljahtelee.
4 kommenttia:
Ihana! <3 <3 <3
Ihana bloggaus:)
Ja minunkin mielestäni mikään ei ole ihanampaa kuin pienen vauvan hymy<3
Meillä on nyt alettu kasvot tunnistaessaan Oliver hymyilemään.Ihanaa!
Suloista <3 - ja niin kovin tuttua myös! Vaikka ei kai se ihme ole, kun pojilla on neljä päivää ikäeroa. :)
On ne hymyt ja naurut todellakin kauneinta ja ihaninta mitä on!
Ja tietysti ensimäiset halaukset ja pusut mitä lapselta saa, ja kun ensimmäisen kerran kuulee sanan "äiti" lapsen suusta ja ja...
kyllähän niitä ihania asioita sitten löytyykin :D
Lähetä kommentti